Päivittyvä lista: Näissä pai­kois­sa on voinut al­tis­tua ko­ro­na­vi­ruk­sel­le Lapissa

Rikokset: Korona vei po­lii­sien hä­ly­tyk­set ra­vin­to­loi­den edus­tal­ta neljän seinän sisälle – nyt ri­kos­ten osalta ollaan pa­laa­mas­sa ta­val­li­seen arkeen

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Lu­ki­jal­ta: Ru­ma­nie­men Ken­nel­mä­ki – pi­ha­ka­tu­jen reunat ovat kel­tai­se­naan “Mie­lik­kien” toimien seu­rauk­sis­ta

Kieltomerkki talon seinässä.
Kieltomerkki talon seinässä.
Kuva: Tuulikki Kourilehto
"Sitten sensitiivisyydestä! Koira ei ole koskaan hän, elukka on aina se."

“Lemmikin jätökset pitää kerätä piha-alueelta. Lemmikkejä ei myöskään saa pissattaa piha-alueella. Huomaa, että kiinteistön reunojen metsiköt ovat myös pihaa. Lemmikin pito ei saa tuottaa häiriötä talon muille asukkaille”.

Edellinen on suora lainaus taloyhtiön asukkailleen jakamasta asumisoppaasta. Kolme kuukautta oppaan ilmestymisen jälkeen pihakatujen reunat ovat keltaisenaan näiden “Mielikkien” toimien seurauksista. Postia hakiessa tai molokilla käydessä asukas tuo kengissään noita “smoothieita” kotiinsa, ja eteismatoille sulaessaan ne eivät todellakaan ole mitään hauskoja tuliaisia.

Kun tähän tyytymätön naapuri sitten laittaa hankeen kepin, jonka nokassa on kämmenen kokoinen kopio “kusetuskieltomerkistä”, niin se poistetaan vuorokaudessa! Asiaa kysyessä asianomainen kepin poistaja ilmoittaa, ettei tuollaisia voi laittaa yleisille kulkuväylille, kun ei niihin ole taloyhtiön hallituksen lupaa.

Eikö tuollainen anonyymi, hienotunteinen vihjaus ole juuri se ainoa oikea tapa muistuttaa, että asumme ihmislähiössä, emmekä kennelissä! Ketään ei suoraan leimata syylliseksi, vaan vain muistutetaan asian “moitittavuudesta”. Mutta vanha suomalainen sananlaskuhan sanoo, että “Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa”.

Tuollaisten koiraihmisten käytös ikävä kyllä leimaa koko lemmikkejä omistavan harrastajajoukon. Toisilla on palveluskoiria, toisilla koirat ovat metsästykseen hankittuja ja monet ovat jaksaneet kunnolla kouluttaa seurakoiransa.

Ulkopuolisena on helppo nähdä, kenen koirat ovat vain joskus aikoinaan “yksinäisyyden” poistamiseksi hankittuja ja joita ei ole jaksettu edes kouluttaa tavoille. Monessa tapauksessa herää epäilys, että “järki” asustaakin oikeasti sen fleksinarun matalammassa päässä!

Sitten on vielä ne omakotiasujat, jotka ilmeisesti ovat hankkineet koiransa “talovahdeiksi” omistajien poissaollessa. Surullista havaita, että pihalla samassa verkkohäkissä jopa kolme koiraa räksyttää yötä päivää eikä niitä vuosikausiin käytetä missään ulkopuolella. Ulostavat omaan ruokapöytäänsä, ja omistajan mielestä kaikki hyvin!

Sitten sensitiivisyydestä! Koira ei ole koskaan hän, elukka on aina se.

Jouni Tuomikumpu