Päätoimittaja Leena Talvensaari esittää lehdessään (UR 22.8.) olevan "totta, että aika on tavallaan ajanut kaupungintalon ohi. Kaupungin työntekijät eivät tarvitse ympärilleen näin järeää linnaketta, sillä nykyään sekä palveluita, että päätöksentekoa halutaan tuoda lähemmäksi tavallisia kansalaisia".
Ilmeisesti Talvensaaren logiikalla maamme tärkeimmän demokratian tyyssijan eduskuntatalonkin kallis remontti olisi ollut varojen tuhlaamista ja kansanedustajat voitaisiin hajasijoittaa eri puolille kaupunkia lähemmäksi taviksia.
En ymmärrä, miten palvelut jossain muualla, kuin kaupungintalossa olisivat jotenkin "lähempänä kansalaisia". Rovaniemen ongelma ei ole hienossa kaupungintalossa, vaan siellä hallinnoivien avoimesta demokratiasta pääosin piittaamattomasta tavassa hallita.
Viime vuosina on usein puhuttu vaikkapa koulujen yhteydessä, että "seinillä ei ole väliä". Olen toista mieltä: on äärettömän tärkeätä, että meillä olisi hyvin suunniteltu rakennettu ympäristö. Lyseonpuiston lukiolla 31 vuotta musiikkia opettaneena voin vakuuttaa, että arkkitehti Jorma Järven suunnittelema koulurakennus keskusauloineen on ainutlaatuinen opiskeluympäristö, joka sisältää paljon pysyviä kulttuurisia ja sivistyksellisiä merkityksiä.
Lyskankin puolesta jouduimme aikoinaan kamppailemaan, jotta rakennus saa jatkaa remontin jälkeen kouluna ja palvella hienoine tiloineen uusia lukiolaisnuoria ja muita talossa toimivia.
Jos kaupungin nykyhallinnoijat aikovat satsata Ounasvaara uimahallin rakentamiseen yli 20 miljoonaa euroa vastoin lukuisten nykyhalliin tyytyväisten kantaa, sillä pitää olla keinot hoitaa arvokkaan kaupungintalomme kunnostaminen ja rakennuksen huoltaminen sellaiseen kuntoon, että se palvelee kaupunkia ja toivottavasti vastaisuudessa avoimeen päätöksentekokulttuuriin perustuvaa kuntademokratiaa tulevienkin sukupolvien käytössä.
Jos nykyistä pienempi Rovaniemi 60-luvulla pystyi rakentamaan upean kirjaston ja seuraavilla vuosikymmenillä muut Aalto-keskuksen rakennukset, niiden korjaamiseen, huoltamiseen ja ylläpitämiseen on varat löydettävä.
Sivistynyt yhteiskunta huolehtii myös rakennetusta perinteestään. Tuskinpa Turun-, Hämeen- ja Olavinlinnankaan ylläpito on rahallisesti kannattavaa, mutta muut arvot on ainakin vielä ymmärretty tärkeämmäksi, jotta nämä historialliset nykyajatuksen mukaan "elinkaarensa ohittaneet" hulppeat menneiden polvien muistomerkit saavat olla paikoillaan. Aalto-keskus on Rovaniemellä vastaavassa asemassa.
Kaupungintalo tulee kunnostaa arvokkaana kunnallisen demokratian tyyssijana. Näin se parhaalla tavalla palvelee myös kaupunkilaisia.