kolumni: Kuka sinä olet sil­loin, kun kukaan ei ole kat­so­mas­sa?

pääkirjoitus: Esi­mer­kil­lä on voimaa

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan - tutustu ja hae tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Lu­ki­jal­ta: Piit­taa­ma­ton­ta it­sek­kyyt­tä ja epä­to­tuuk­sia

Greenpeacen metsävastaava Matti Liimatainen markkinoi (LK 30.8.) olevansa luonnon asialla estäessään yksityismetsien puunmyynnin aluksi Inarissa ja nyt koko Lapin alueella, Savukoskellakin. Estetään puukaupat yksityismetsistä, vaikka viereen valtion maalle on perustettu suojelualueita, joissa vanhaa, osin jo lahoavaa metsää on tuhansia hehtaareita.

Pahan päivän varalle säästetyn hakkuukypsän yksityismetsän kimppuun käyminen on kiusantekoa. Metsä uudistuu oikein käsiteltynä voimalla ja tuleville sukupolville tulee aina aikanaan vanhaa metsää. 1950-luvun metsänuudistusalat kasvavat pääosin huimaa vauhti. Ne ovat nyt kipeästi kaivattuja hiilinieluja, joista on huutava puute. Hiilinielut vahvistuvat koko ajan metsän kasvaessa. Oikeat metsämiehet iloitsevat niistä.

Luonnosta pitää ymmärtää edes sen verran, että parin sadan vuoden kuluttua nekin metsät ovat vanhoja, mutta eiväthän nyt elävät intoilijat jaksa sellaista odottaa. Hyvinvoinnin hemmottelema sukupolvi on tässä asiassa piittaamaton ja itsekäs sortuen myös epätotuuksiin.

Haluatko lukea tämän jutun?

Tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita

Rajaton lukuoikeus verkkosivuilla ja sovelluksessa Näköislehdet (ma-la) ja arkisto Galleriat, videot ja live-lähetykset Podcastit Päivittäiset uutiset sähköpostiisi