Olen asunut elämäni ensimmäisen vuosikymmenen tiettömän taipaleen takana. Talvisin kuljettiin suksilla tai hevosella, kesällä kävellen ja veneellä. Opimme pienestä pitäen polkukävelyn, hiihtämisen ja soutamisen taidot. Minun, viimeisenä sotakesänä syntyneen, kouluun lähtö osui syksyyn 1951.
Tiettömyyden etu/kohtalo meille oli, ettei päästy kotiin asuntolasta kuin aniharvoin, usein sattumakyydillä. Ensimmäinen koulumatka jännitti. Sitä lisäsi kylällä ja metsissä liikkunut karhu.