Metsäyhtiöiden perustama Pohjolan Voima Oy (PVO) rakensi 1950-luvulla Jumiskon voimalaitoksen. Jumiskojoen kautta Kemijärveen laskevat Posion kunnan alueen vesistöt, muun muassa Suolijärvet ja Sallan Isojärvi ohjattiin niiden luonnollista virtausta muuttamalla kulkemaan tunnelivoimalan kautta Kemijärveen.
Säännöstelyn ja virtausten muuttamisen seurauksena kauniiden järvialueiden runsas luontainen kalakanta tuhoutui puhumattakaan järvi- ja jokiluonnolle aiheutetusta maisema- ja virkistysarvojen menetyksestä ja haitoista alueen asukkaille ja heidän elinkeinoille. Tätä kaikkea perusteltiin metsäyhtiöiden energiatarpeella maan teollistamisessa sodan jälkeisessä Suomessa. Silloinen vesilaki perustui sodanaikaiseen poikkeustilalakiin, joka mahdollisti järeät toimenpiteet energiatuotannossa luontoarvoista ja asukkaiden näkemyksistä piittaamatta.
PVO:n pääomistajat UPM-10, Stora Enso ja pienellä osuudella Metsä Group (yhteensä noin 70 %) tuottavat nykyisin energiaa tehtaissaan yli oman tarpeen ja myyvät sitä muille. Jumiskon voimalaitoksen tuotto vastaa 6–8 tuulimyllyn tuottamaa energiamäärää ja on mitätön metsäyhtiöiden toiminnan kannalta. Suurten ympäristöhaittojen vuoksi se on myös selkeä riski yhtiöiden maineelle kestävän kehityksen puolustajana.
PVO suunnittelee Jumiskon voimalaitoksen 1950-luvulta olevan turbiinin vaihtamista parin vuoden kuluessa tehtävässä peruskunnostuksessa. Voisivatko metsäyhtiöt luopua omistamassaan yhtiössä näistä hankkeista ja palauttaa Jumiskojoen vesistöalue luonnontilaan? Ratkaisu lisäisi alueen elinvoimaa, tulevaisuudenuskoa ja metsäyhtiöiden yleistä arvostusta. Luonnosta voidaan lainata, mutta ei ryöstää loputtomasti.