Lukijalta
Mielipide
Tilaajille

Lukijalta: Miksi erämaakyliä ei evakuoitu?

Kirjoittaja etsii syitä siihen, miksi Lapin erämaakyliä ei evakuoitu neuvostopartisaanien hyökkäyksen varalta. Joitakin hyökkäysten uhreja on haettu viime vuosiin asti. Tässä etsitään teloitettuja siviiliuhreja Sallassa 2010.
Kirjoittaja etsii syitä siihen, miksi Lapin erämaakyliä ei evakuoitu neuvostopartisaanien hyökkäyksen varalta. Joitakin hyökkäysten uhreja on haettu viime vuosiin asti. Tässä etsitään teloitettuja siviiliuhreja Sallassa 2010.
Kuva: JORMA SÄRKELÄ

Jaakko Ylitalo ihmetteli (LK 29.4.), miksei erämaakylien asukkaita evakuoitu jatkosodan aikana. Vastaus on helposti pääteltävissä, eikä sillä ole mitään tekemistä Neuvostoliiton kanssa. Päätös oli Lapin maaherran Kaarlo Hillilän, joka evakuointikäskyn lopulta antoi muutamille rajan pinnassa olleille kylille heinäkuussa 1944 partisaani-iskujen jälkeen.

On selvää, että vaikka päätös tuli Hillilältä, hän ei yksin ollut asiasta vastuussa. Pentti Airio korostaa kirjassaan "Aseveljeys" Hillilän yksinvaltaisia elkeitä natsien kanssa, kuten myös Timo Tuikka Hillilä-elämäkerrassaan "Kekkosen takapiru", mutta asia ei näin yksinkertainen ollut. Neuvostoliiton tai Hillilän vallanhimon sijaan syitä kannattaa etsiä Natsi-Saksan ja Suomen suhteesta.

Suomi lähti jatkosotaan hyvin epämääräisin perustein. Asiasta neuvoteltiin korkeilla sotilas- ja virkamiestasoilla 1941 alusta lähtien. Suomi sai natseilta salaista tietoa Neuvostoliittoon hyökkäyksestä, ja päätös lähteä mukaan tehtiin vain muutaman keskeisen johtajan toimesta (Ryti, Linkomies, Mannerheim). Muu hallitus tiesi asiasta yhtä vähän kuin eduskunta, jolle Ryti toukokuussa 1941 ilmoitti Natsi-Saksan tulevasta hyökkäyksestä ja siitä, että jos Neuvostoliitto ei kuuden päivän kuluessa siitä hyökkää Suomeen, hyökkäämme me.

Mitään virallisia sopimuksia ei allekirjoitettu Lapin luovuttamisesta Saksan sotilashallinnon piiriin. Sen annettiin tapahtua ikään kuin spontaanisti Norjasta käsin. Sodan hävittyä onkin ollut helppoa valkopestä Suomen syyllisyys hyökkäyssotaan ja häivyttää jo 1934 alkaneet läheiset suhteet natseihin.

Tarkoitus ei ollut, että Lappi olisi miehitetty, josta syystä Lapin siviilihallinto pidettiin suomalaisten käsissä Hillilän johdolla. Sen toteutumiseen oli ensiarvoisen tärkeää, että lääni pysyi asuttuna. Jos osa läänistä evakuoitaisiin, Saksan armeija ottaisi muodostuneen tyhjiön haltuunsa. Ilman sopimuksia Lapin kohtalo koko sodan ajan riippui maaherra Hillilän ja natsiarmeijan komentajan hyvistä suhteista.

Katja Hirvasaho