Luulen ja uskon, että lyskan entiset, 50-luvun arvostetut äidinkielen maisterit Väänänen, Teeriaho, Salla ja Toppila vuodattaisivat kyyneleitä, kun kuulisivat tai lukisivat nykyisiä haastatteluja lehdistä, radiosta ja televisiosta. Siellä käytetään sumeilemetta hän-sanaa eläimistä.
Olisipa ainekirjoitusvihko ollut täynnä punaista, jos olisin aikoinaan erehtynyt samaan mokaan. Päälle tunti nurkassa seisomista ja tunti jälki-istuntoa, ja aivan aiheesta.
Miltä kuulostaisi, kun panen kuivan puun takkaan ja totean siihen, hän palaa hyvin?
Myönnän, että olen jäänyt jälkeen kehityksestä, mutta tässä asiassa en anna periksi. Eläin on se ja sillä siisti. Omasta mielestäni olen aiheellisesti närkästynyt suomenkielen rääkkäämisestä.