Lukijalta
Mielipide

Lukijalta: 165-vuotias aihkimänty kaadettiin Ounasmetsässä – miksi?

Ounasmetsässä kasvaneesta 165-vuotiaasta puusta jäi jäljelle vain kanto, kun se kaadettiin viime joulukuussa.
Ounasmetsässä kasvaneesta 165-vuotiaasta puusta jäi jäljelle vain kanto, kun se kaadettiin viime joulukuussa.
Kuva: Mervi Löfgren Autti

Tämä 165-vuotias, vasta reippaasti keski-iän sivuuttanut yksilöitynyt mänty kaadettiin Rovaniemellä, Suomessa, Euroopan Unionin jäsenmaassa. Puuainekseltaan luja ja terve mänty olisi kestänyt tuulet, tuiskut ja muut myllerrykset vähintäänkin vielä sata vuotta.

Puu syntyi 1800-luvun puolivälissä Oolannin sodan aikoihin Suomen suuriruhtinaskuntaan. Kun Suomi itsenäistyi, puu oli 63-vuotias.

Palokoro tyvessä kertoo sen kokeneen järkytyksen, paikallisen metsäpalon noin 75 vuoden iässä. Mänty selvisi, korjasi vaurioitaan pitkään, kasvatti kaarnaa. Siitä alkoi muodostua persoonallisen näköinen maisemapuu, joka on virkistysmetsissä arvokkain.

Puu selvisi sodistakin

Toisesta maailmansodasta ja Lapin sodastakin puu selvisi. Kauppalan hävitys ei ulottunut lähelle Ounasvaaraa, metsäiselle, auringon puoleiselle rinteelle, jossa se kasvoi.

Vuonna 1960, kun puu täytti 110 vuotta, tuli Rovaniemestä kaupunki ja Valajaskosken voimalaitos valmistui. Se sai Kemijoen veden nousemaan, mutta vanhaa mäntyä se ei kastellut: noin 40 metrin päähän jäi vesi.

Männyn lähistölle valmistui rivitalo 1980-luvun lopussa. Puun ja sen tovereiden läheltä kulkeva aikojen kuluessa syntynyt metsäpolku sai jäädä kulkijoiden iloksi, olihan polku – ja puukin – reilusti talon alapuolella.

Puu kaadettiin joulukuun 2. päivänä 2019. Leveimmältä kohdaltaan kanto on 90 cm ja sahausjälki terävä, niin että vuosirenkaat voi laskea. Aihki kasvoi virkistysalueella, lähimetsässä, kotimetsässäni. Sen kaataminen oli osa laajempia hakkuita.

Luetteloidaan taajamametsien vanhat puut!

Nyt kyse ei ole pelkästään estetiikasta. Tunnelma metsässä hakkuun jälkeen on avara – ja tyhjänoloinen. Luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä tiheikköjä ei jätetty.

Tämä puu ei ollut metsikön ainut vanha puu, joka päätyi polttopuuksi. Toisin on Keski-Euroopassa. Siellä vanhoja puita (ancient tree, habitat tree) suojellaan sekä biodiversiteetti- että kulttuuriarvojen vuoksi.

Miksi tämä aihkimänty kaadettiin? Jos puu jotakuta häiritsi, miksi sille myönnettiin kaatolupa? Onko taajamametsien vanhat puut luetteloitu? Se lienee työlästä, mutta sitä voisi ainakin osittain tehdä vapaaehtoisvoimin. En ole ainoa, joka tällaiseen projektiin mielellään ilmoittautuisi. Parhaimmillaan kyse olisi kaupunkisuunnittelun ja kaupunkilaisten vuorovaikutuksesta.

Kysymyksiini toivon vastausta asiasta vastaavalta virkamieheltä.