Yleisön rytmiset kannustustaputukset kuuluvat nykypäivänä yleisurheilukilpailuihin kuin juhannuskisat Saarijärvelle, mutta todellisuudessa kyse on vasta reilut 40 vuotta vanhasta ilmiöstä. Taputusten isä, kolmiloikkaajalegenda ja entinen maailmanennätyksen haltija Willie Banks aloitti rituaalin vahingossa Tukholman DN Galanissa 1981 ja elävöitti omalla showmiehen luonteellaan kolmiloikkaa, joka oli vielä tuolloin täysin sivulaji yleisurheilutapahtumissa.
Ennen kisasuoritusta Walkman-korvalappustereot päässään kulkeneella Banksilla oli tapana tehdä ennen hyppyään kolme taputusta ja kolme nyrkinheilutusta. Tukholmassa viisi juopunutta katsojaa toisti Banksin yllätykseksi taputukset, ja lisää taputtajia seurasi seuraavilla hyppykierroksilla. Kisan lopussa jo lähes koko yleisö seurasi yhdysvaltalaiskomeettaa ja yhtyi tämän taputuksiin.
Tukholman-kisan tiimoilta ei ole täyttä varmuutta siitä, olivatko viisi juopunutta katsojaa ruotsalaisia vai suomalaisia.
– Lajimme tarvitsi tuolloin (1980-luvun alussa) energiaa ja show'ta, mutta suurin osa hyppääjistä ei ymmärtänyt sitä. He ajattelivat, että olemme täällä loikkimassa. Sanoin heille ei, olemme täällä viihdyttämässä, meidän pitää täyttää stadioneja. Kyse oli loppujen lopuksi yleisöstä ja rahasta, Banks, 67, sanoi.
Loikkalegenda on tällä viikolla Suomessa kolmiloikan lajiyhteisö Yliastujat ry:n kutsumana. Banks saavutti hopeaa kaikkien aikojen ensimmäisissä yleisurheilun MM-kisoissa Helsingissä 40 vuotta sitten.
– Tämä on ollut kuin kotiinpaluu. Ihmiset halaavat, juhlivat ja nauravat kanssasi, siltä tuntuu palata Helsinkiin. Olen saanut niin paljon huomiota. Tuntuu, että olen kaikille kuin veli, serkku tai sisko. Rakastan tätä, Banks hymyilee ja nauraa.
Helsingissä osattiin taputtaa
Banksin muistot MM-Helsingistä ovat lämpimät, vaikka kolmiloikan voitto lipesikin Puolan Zdzislaw Hoffmannille. Helsinkiläisyleisö kannusti Banksia läpi kisan tavaramerkkitaputuksin, mutta mestaruuden varmistuttua myös Hoffmann sai viimeiseen hyppyynsä taputukset Banksin aloitteesta.
– Minulla oli niissä kisoissa niin hauskaa. MM-kisojen järjestäjät antoivat minun olla Willie Banks, sain tanssia ja pitää hauskaa. Muistan, miten voimakkaasti yleisö taputti ja eli mukana kisassa. Ne taputukset olivat kuin ukkonen, Kansainvälisen yleisurheiluliiton WA:n hallituksessa istuva Banks muistelee.
San Diegossa asuva Banks arvioi, että henkitoreissaan olleen kolmiloikan asema yleisurheilukisoissa oli MM-Helsingin aikoihin jo turvattu.
– Ihmisillä kesti jonkin aikaa ymmärtää, miksi tein niin kuin tein. Jouduin sanomaan usein kilpakumppaneille, että pian meillä ei välttämättä enää ole kolmiloikkaa kisoissa. Nykyään suurin osa ymmärtää, että kyse on viihteestä ja siitä, että yleisö on osa tapahtumaa.
"Voitin katsojien sydämet"
Banks venytti loisteliaan maailmanennätyksen 17,97 vuonna 1985, minkä jälkeen vain kuusi miestä on pystynyt loikkimaan pidemmälle. ME-statuksestaan huolimatta Helsingin MM-hopea jäi Banksin ainoaksi arvokisamitaliksi, mutta se ei harmita yhdysvaltalaista.
– Ei hopeakaan huono ole. Mitä kultamitalilla tekee, jos ihmiset eivät muista nimeäsi? Olen ollut onnekas ja siunattu. En välttämättä voittanut kultaa, mutta voitin katsojien sydämet. Se oli paljon tärkeämpää kuin voittaminen.
