Liukkaat tiet ovat puhuttaneet Lapissa. Sillä ei ole väliä, mistä päin Suomea urakoitsija tulee suorittamaan voittamaansa tienhoitourakkaa. Hän tukeutuu paikallisiin yrittäjiin saavuttaakseen paikallistuntemuksen. Tienhoitoalalla toimineet kuskit usein työllistyvät uudelle urakoitsijalle. Kokemusta luulisi olevan!
Ilmasto lämpenee, sään vaihtelut yleistyvät ja tienhoito käy yhä haasteellisemmaksi. Auraus ja polanteen poisto on tehtävä välittömästi ennen kuin liikenne tamppaa lumen tiehen. Lokakuusta vuoden loppuun tiet olisi hyvä pitää polanteettomina. Siinä olisi hyvät lähtökohdat liukkauden torjuntaan.
Urakat ovat isoja kokonaisuuksia, eikä yksi päivystäjä ehdi koordinoimaan koko aluetta. Aliurakoitsijoiden omaehtoista seurantaa ja lähtemistä tarvitaan. Tienkäyttäjien ilmoituksiin tulisi suhtautua käskynä toimenpiteisiin, sillä ei kukaan huvikseen pyytele apua tien päälle.
Kaikesta huolimatta tahtoo käydä niin, että lumi tamppaantuu tiehen kiinni vähäisen aurauksen ja aluterän käytön takia. Jos sitten tulee lauha jakso ja alkaa räntä- ja vesisade, polanteen poistoon ei ole enää aikaa. Pääkallokeli on saavuttanut tienhoitajan. Silloin alkaa tienhoitopeli olla menetetty.
Tielle ajetaan paniikissa suolahiekkaa, jäätiköt kasvavat. Täytyisi muistaa raapaista vähän tienpintaa rikki, jotta hiekka pysyisi vähänkään aikaa ajoradalla. Kannattaisi ennakoida ja tehdä hyvien kelien aikaan tienhoidon pohjatyöt kuntoon.
Vesikaljamalla suolahiekalla tuppaa olemaan taipumus lisätä veden määrää tienpinnassa, siksi suolaton hiekka voisi olla parempi vaihtoehto.
Pitäisi alkaa miettiä lämmitettäviä hiekkahalleja. Kylmästä hallista kylmä suolahiekka kylmälle vetiselle tielle kerryttää jäätä ja vettä lisää. Lämpimässä hallissa voisi varastoida suolatonta hiekkaa, joka olisi parempi vaihtoehto vesikaljamalle. Hiekan alinta raekokoa pitäisi tarkistaa, koska hienojakoisella hiekalla ei saada kitkaa.