Huomasin, että sotaorvoista ja heidän kohtaloista oli julkaistu uusi kirja ”Sururisti: kertomus suomalaisista sotaorvoista”.
Asiastahan vaiettiin kauan, kuten sodasta kärsineistä yleisemminkin suurta naapuria pelätessä. Sodan jälkeen orpojen isistä sanottiin: ”Miksi menivät lyömään päätään Karjalan mäntyyn?”. Eihän miehillä ollut valinnanvaraa ja heidän lapsillaan vielä vähemmän.
Muotia on ollut sääliä sotalapsia, jotka joutuivat eroon vanhemmistaan hyvinvoivaan Ruotsiin.