Tekoälyllä tarkoitetaan koneiden kykyä suorittaa tehtäviä, jotka vaativat ihmisen älykkyyttä, päätöksentekokykyä, visuaalista havainnointia, puheentunnistusta ja kielen käsittelyä. Tekoälyn kehitys on ollut erittäin nopeaa. Sitä voidaan jo nyt soveltaa potilaiden kuvantamistulosten tulkinnassa, kuten esimerkiksi polven nivelrikon vaikeusasteen arvioinnissa.
Myös potilaasta otettujen kudosnäytteiden analysoinnissa tekoälystä on hyötyä. Se vertaa potilaasta otettuja näytteitä erittäin laajaan aiemmin tutkittuun ja ennusteeltaan tunnettuun aineistoon, ja tekee sen perusteella diagnoosin. Myös ihotautilääkärit voivat käyttää tekoälyä psoriasiksen hoidon suunnittelussa.
Aivovammapotilailta voidaan mitata hapenpuutteesta kärsivän aivokudoksen määrä. Diabeteksen aiheuttamat silmänpohjamuutokset tekoäly pystyy tunnistamaan varhaisvaiheessa tarkasti, kuten myös suolen limakalvomuutokset.
Vertailevissa tutkimuksissa on todettu, että tekoäly pystyy arvioimaan kiireellisen hoidon tarpeen yhtä luotettavasti kuin päivystävä lääkäri.
Kymmenellä hyvinvointialueella on käynnistetty SOTE-tekoälyn ekosysteemi-pilottitutkimus, jossa selvitetään sen etuja ja haittoja terveydenhuollossa. Tekoäly tulee vääjäämättä lisääntymään potilaiden sairauksien diagnostiikassa ja hoidossa lähivuosina.
Lapissa etäisyydet ovat pitkät. Digitekniikka eri muotoineen helpottaa työvoimapulaa, nopeuttaa potilaiden hoidon saantia sekä yhtenäistää hoidon laatua.
Tekoälyn käyttöön tulee kouluttaa lisää henkilökuntaa. Se ei korvaa fyysistä kahden henkilön vuorovaikutusta, mutta on todennäköistä, että lähitulevaisuudessa virtuaalinen tekoälylääkäri tai -hoitaja ottaa potilaita vastaan, tekee diagnoosin ja antaa hoito-ohjeet. Vastaanotolle pääsee nopeasti eikä tarvitse jonottaa. Potilas päättää kumman vaihtoehdon valitsee.