Liik­ku­mi­sen iloa – 93-vuo­tias Aimo Var­tiai­nen pot­kut­te­lee joka päivä kah­dek­san ki­lo­met­rin lenkin ko­ti­mai­se­mis­saan Kos­ken­ky­läs­sä

93-vuotias Aimo Vartiainen potkuttelee joka päivä kelpo lenkin kotimaisemissaan Koskenkylässä. Liikunnallisen elämänsä aikana hän on ehtinyt pujotella niin Alppien olympiarinteissä kuin kiertää Lapin laajat selkoset maanmittarin saappaissa.

Suksilla, jalan tai pyörillä, liikunta on aina kuulunut Aimo Vartiaisen elämään – liekö myös terävän muistin ja pitkän iän salaisuus.
Suksilla, jalan tai pyörillä, liikunta on aina kuulunut Aimo Vartiaisen elämään – liekö myös terävän muistin ja pitkän iän salaisuus.
Kuva: Jussi Leinonen

Kahdeksan kilometriä päivässä. Niin pitkä on Koskenkylässä asuvan Aimo Vartiaisen päivittäinen lenkki.

93-vuotias Vartiainen potkupyöräilee tutun reitin rollaattorilla. Lumisena aikana samainen lenkki taittuu potkukelkalla.

Liikkuminen on aina kuulunut Vartiaisen elämään. Niin olympiatasolla urheillen, nousevia kykyjä valmentaen, kuin Lapin luonnossa kulkien.

Kotiovelta suksilla Ruokasenkatua Oukulle

Aimo, isä Toimi ja veli Osmo Vartiainen vuonna 1929.
Aimo, isä Toimi ja veli Osmo Vartiainen vuonna 1929.
Kuva: vanha kuva

Aimo Vartiainen syntyi vuonna 1927 Rovaniemellä. Perhe asui metsäyhtiön kartanossa nykyisen Lyseonpuiston lukion paikalla. Kaksikerroksisissa rakennuksessa oli metsänhoitajien asuntoja, katutasossa yhtiön konttori sekä autotallit ja verstas.

Siihen aikaan vesi haettiin pihakaivosta ja autoja yleisemmin kauppalan kaduilla kulki hevosia. Lähin liikuntapaikka oli Iipposkenttä Asemapäällikön talon läheisyydessä.

– Katuja ei liiemmin aurailtu, joten saatoin laskea suksilla Ruokasenkatua suoraan Kemijoen jäälle ja hiihtää sieltä Ounasvaaran päälle, Vartiainen muistaa.

– Jokihan jäätyi silloin eri lailla, kun säännöstelyä ei ollut. Latuja ei sen kummemmin hoidettu, vaan ihmiset tekivät ne hiihtäessään, hän jatkaa.

Juttu polveilee sujuvasti yksityiskohtaisesta muistosta toiseen.

Kun Vartiainen koulupoikana aloitti pujotteluharrastuksen, hiihti hän samaisen reitin vaaranrinteelle pujottelusukset kainalossa ja -monot kaulassa roikkuen.

Rinteen päälle noustiin lihasvoimalla, sillä ensimmäinen hiihtohissi Ounasvaaralle rakennettiin vasta vuonna 1960.

– Siinä se kunto samalla nousi, hän toteaa.

Lapin sotilaspoikain pujottelumestaruuskisat käytiin Ounasvaaralla talvella 1943, voiton vei Aimo Vartiainen. Uutuuslajin saloihin rovaniemeläiset pääsivät Kanadasta oppia hakeneen Eino Penttilän opissa. Myös saksalaisaika kehitti lajia Rovaniemellä.
Lapin sotilaspoikain pujottelumestaruuskisat käytiin Ounasvaaralla talvella 1943, voiton vei Aimo Vartiainen. Uutuuslajin saloihin rovaniemeläiset pääsivät Kanadasta oppia hakeneen Eino Penttilän opissa. Myös saksalaisaika kehitti lajia Rovaniemellä.
Kuva: Lapin Kansan arkisto

Metsätöitä ja rakkautta

Kesäharjoittelu hoitui työn touhussa. Jo 14-vuotiaana Aimo Vartiainen kulki kasöörin ja työnjohtajan apulaisena metsäyhtiön palveluksessa.

Kämppäelämä kävi tutuksi, kun metsureille tehtiin palstoja, ja puutavaraa laskettiin palkanmaksua varten.

Hän muistaa yhä juhannuksen, jolloin työnjohtaja pyysi häntä jäämään viikoksi yksin kämppävahdiksi Lautavaaraan Vikajärven taa.

Vielä 1940-luvun alkupuolella rovaniemeläiset kokoontuivat juhannuksenviettoon juhannuskalliolle – ja sinne suuntasivat myös jätkät savotoiltaan.

– Työnjohtaja lupasi, että saan nukkua lomaviikon ajan hänen sängyssään. No, sepä oli niin täynnä luteita, että jouduin sen jälkeen nukkumaan saunassa, Vartiainen muistelee nauraen.

Ruuakseen poika onki kaloja läheisestä lammesta ja keitteli puuroa ja leipämänkkiä kämpän kamiinalla.

Astiana toimi oma tinattu kauha, jossa ruuan saattoi myös valmistaa kätevästi kaminan liekeissä. Leipämänkki oli sulassa voissa pehmeäksi haudutettua näkkileipää.

– Kova rukiinen näkkileipä piti pilkkoa kirveen kanssa, mutta hyvää se oli, sittemmin ruuanlaitossa laajemminkin kunnostautunut Vartiainen sanoo.

Viitisen vuotta myöhemmin Vartiainen tapasi savottatöissä tulevan vaimonsa Salmen.

– Onnellisesti olin reputtanut suomen kielen ylioppilaskokeessa ja hän lupasi opettaa minua.

Tuttavuuden syvennyttyä nuori nainen kertoi, että hänen kriteerinsä miehelle olivat raittius ja urheilullisuus, joista molemmat määreet sopivat Vartiaiseen.

Porotilojen perustajaksi

– Luonnossa liikkuminen sopi minulle, Aimo Vartiainen summaa.

Tämä ohjasi ammatinvalintaankin. Vartiainen valmistui diplomi-insinööriksi teknillisestä korkeakoulusta Espoon Otaniemestä. Tuoreena maanmittausinsinöörinä hän kieltäytyi Helsingissä tarjotusta paikasta asutuslakia valmistelevassa työryhmässä.

Hän halusi maanmittariksi Lappiin.

– Kumisaappaat jalassa sain kulkea erämaat ristiin rastiin Oulusta Nuorgamiin, hän sanoo.

Vartiaisen työpanoksella olikin merkittävä rooli, kun porotiloja alettiin perustaa vuonna 1969 Lokan ja Porttipahdan säännöstelyalueelta siirtyneiden asuttamiseksi.

Työ alkoi jo ennen lakimuutosta. Vartiaisen tehtävänä oli suorittaa katselmuksia eli selvittää, millaisia porotilojen pitäisi olla, jotta ne palvelisivat käyttäjiään. Työmatkoillaan Vartiainen asui paikallisten ihmisten luona. Näin syntyi luottamus.

Vartiainen muistelee erästäkin kertaa, kun hän kulki poromiesten kanssa lokakuussa erotuspaikalle tiettömän taipaleen taa. Kun eteen tuli joki, heittivät poromiehet vaatteet reppuun päänsä päälle ja kävelivät veden läpi vastarannalle.

– Eihän se auttanut muu kuin seurata perässä.

Jäätävän kylmä joki ylsi Vartiaista kaulaan.

– Saappaat pidin kuitenkin jalassa, sillä pohja oli aika kivikkoinen.

Komea urheilu-ura

Lapin selkosille Vartiaisen tie koukkasi Alppien ja Kalliovuorten kautta. Ennen työvuosiaan hän ehti luoda komean urheilu-uran talvilajien pareissa.

Mitaleja nuorukaiselle kertyi kouluvuosina niin hiihdosta kuin mäkihypystä, kunnes ykköslajiksi valikoitui tuolloin maassamme vielä lapsenkengissä ollut talvilaji, alppihiihto.

Vartiainen muutti jopa lukioon Kuopioon, sillä siellä oli oikea pujottelurinne.

– Se oli sen ajan alppilukio, lintsaamalla koulusta pääsin rinteeseen, hän naurahtaa.

Koska koulumenestys jäi vaatimattomaksi, Vartiainen palasi viimeistelemään lukion pohjoiseen. Rovaniemelle asettuneet saksalaiset sotilaat kohensivat harrastusmahdollisuuksia Ounasvaaralla. Heidän toimestaan syntyi ensimmäinen pujottelurinne ja pääsivätpä paikalliset pojat välillä saksalaisten kisoihinkin.

Täysi-ikäisyyden kynnyksellä Vartiainen pujotteli nuorten Suomen mestariksi. Vuonna 1948 hän edusti maatamme lajin ensimmäisessä Suomen olympiajoukkueessa Itävallan Sankt Moritzissa sekä kaksi vuotta myöhemmin MM-kisojen maajoukkueessa Yhdysvaltojen Aspenissa.

Aspenissa hän päätyi muuan muassa cocktail-kutsujen jatkoille itsensä Gary Cooperin kutsumana – vaikkei alkoholia nauttinutkaan.

Urheilu-ura sai jäädä, kun opinnot Teknillisessä korkeakoulussa jäivät jälkeen pitkien kisamatkojen johdosta.

– Eivätkä ne Salmellekaan aina mieluisia olleet.

Alppihiihdon parissa Vartiainen jatkoi myöhemmin kahta poikaansa ja samalla muitakin nuoria harrastajia Ounasvaaralla valmentaen.

Aipparanakin tunnettu Aimo Vartiainen kuuluu Suomen alppihiihdon pioneereihin. Kuvassa tyylinäyte keväältä 1950.
Aipparanakin tunnettu Aimo Vartiainen kuuluu Suomen alppihiihdon pioneereihin. Kuvassa tyylinäyte keväältä 1950.
Kuva: Aimo Vartiaisen kotialbumi

Kiitos pyörätien korjaajille

Ounasvaaran hiihtoseura  julkaisi heinäkuussa Leena Jääskeläisen kirjoittaman, muistelmateoksen Aippara – Oukulta olympialaisiin, Aimo Vartiainen muistelee.

Jääskeläisen mukaan painos on jo lähes loppuunmyyty, joitakin kappaleita on vielä Ounasvaaran punaisella tuvalla myynnissä.

– Lisäpainoskin voidaan tarvittaessa ottaa, hän tosin lupaa.

Hiihtoseuran kunniajäsen ”Aipparan” alkutalven ilonaihe on päivittäisen liikuntareitin korjaus.

Koskenkylän koulun ohittava kevyen liikenteen väylä oli saanut jyrkän ojan vieressä pintaansa vaarallisen murtuman. Vartiainen soitti kaupungille, ja seudun asukkaiden vilkkaasti käyttämä väylä korjattiin kuntoon.

– Tienreunaan rakennettin vieläpä komea kaidekin, Vartiainen kiittelee.

Kuka?

Aimo Vartiainen

Syntynyt 14.7.1927 Rovaniemellä.

Saavutuksia: pujottelun nuorten Suomenmestaruus 1945, Sankt Moritzin talviolympialaisissa pujottelussa 21. sija 1948, Aspenin pujottelun maailmanmestaruuskilpailuissa 35. sija 1950, suurpujottelun akateemisissa maailmanmestaruuskilpailuissa hopeaa 1950.

Loi työuran maanmittausinsinöörinä. Jäi eläkkeelle 1990.

Perhe: edesmennyt puoliso Salme ja kaksi aikuista lasta.

Leena Jääskeläisen kirjoittama kirja Aippara – Oukulta olympialaisiin julkaistiin heinäkuussa.