Niina Koivuviita kirjoitti Lääkäriliiton vastineen (LK 17.8.) kirjoitukseeni (LK 11.8.), jossa kritisoin Lääkäriliiton osallistumista lääkärien koulutustarpeen arviointeihin. Koivuviita viittaa minuun aluevaltuutettuna, mutta toimin lääkärin virassa ja toivon, että kyseessä olisi eläkevirka.
Koivuviita on oikeassa siinä, että liiton julkilausumassa 2023 on ehdollinen puolto lääkärikoulutuksen aloituspaikkojen lisäämiselle. Aiemmin Lääkäriliitto on pyrkinyt vähentämään aloituspaikkoja tai estämään koulutusmäärien kasvattamista käyttäen Koivuviidankin esittämiä argumentteja.
Mikäli liiton näkemykset olisi tällöin huomioitu, olisi työmarkkinoilla nyt useita tuhansia lääkäreitä vähemmän.
Koivuviita huomauttaa myös, että tilanteen pitäisi parantua ilman koulutuspaikkojen lisäämistäkin. Tämä ei pidä paikkaansa edes Lääkäriliiton omien arviointien mukaan.
Liitto sekä sosiaali- ja terveysministeriö arvioivat 2022 lääkäritarpeen lisääntyvän 28 prosentilla 2035 mennessä, eli noin kahdella prosentilla vuodessa. Liitto on tänä vuonna arvioinut lääkäreiden tarjonnan kasvavan 1,2 prosentilla vuodessa. Vuonna 2019 tehdyssä kansallisessa arvioinnissa, johon liitto ei suoraan osallistunut, lääkäritarpeen arvioitiin lisääntyvän 72 prosentilla 2035 mennessä.
Voidaan myös kysyä, miksi uusi kansallinen arviointi on tarpeen. Lääkärikoulutusta tuskin kyetään lisäämään kerralla kovin merkittävästi. Käytettävissä olevan tiedon valossa on selvää, että koulutusta tulee lisätä. Tuntuisi tarkoituksenmukaiselta tarkistaa tilannekuva uudelleen vasta tämän muutoksen jälkeen.
Koivuviita korostaa, että työvoimapulaan tulisi tarjota ratkaisuja heti. Hänen esittämien keinojen lisäksi on kuitenkin välttämätöntä myös lisätä koulutusmääriä.
Paras hetki tämän ratkaisun tekemiseen meni jo, mutta toiseksi paras hetki on nyt. Liiallisen kouluttamisen riski on käytännössä olematon, ja pieni ylitarjonta lääkäreistä olisi vähemmän haitallista kuin lääkäripula.