Minäkin törmäsin pulaan, kun menin hakemaan lähikaupastani jauhelihaa. Sitä ei ollut. Hyllyllä oli yksi 400 gramman paketti ja sekään ei ollut hakemaani sikanautajauhelihaa. Vasta nyt olen alkanut pohtia, että tämähän on uusi ilmiö.
Tuomas Koskiniemi kirjoitti (LK 12.5.) oikeasta aiheesta, joskin sitäkin piti vähän politisoida ottamalla esiin huoltovarmuuden. Sehän on varautumista esimerkiksi sotaan. Minusta se, että saadaan liha riittämään nykyiseen, normaaliin kulutukseen, on sitä huoltovarmuutta.
Tosiasiallinen syyllinen on meidän kauppa. On järjetöntä, että lihatuottajan euro on vain kymmenen senttiä. Tämä on häpeällistä maatalouttamme kohtaan.
Tutustuin jokin aika sitten pienen lihajalostamon tuotteeseen ostamalla kunnollista, luullista keittolihaa. Ostin myös kuivalihatarpeet sieltä. Totesin lihan tuoreuden ja erinomaisuuden, hinnaltaankin liha oli kilpailukykyinen.
Vertaan nyt lihan tuotantoketjuja. Ketju 1 on perinteinen: tuottaja (maanviljelijä), teurastamo/jalostamo (esimerkiksi Atria), tukkukauppa (esimerkiksi Kesko) ja kauppias. Ketju 2 on ketju, jolta ostin lihan: tuottaja (maanviljelijä), teurastaja/jalostaja ja kauppias.
En tiedä, mitä ketju 2 maksaa viljelijälle, mutta uskon, että varmaan ainakin saman mitä ketju 1. Sen tiedän, että ketjussa 1 jalostamo ja tukkukauppa tekevät hurjaa taloudellista tulosta. Sen sijaan en ole vielä tavannut tai edes kuullut miljonääriruokakauppiaasta. Eikö tämä osoita sen, kuka tässä ketjussa ”päät käärii”?
Ehdotukseni olisi, että tuottajan saama osuus vähintään kaksinkertaistetaan ja samalla prosentilla suurjalostamoiden (Atria) ja tukun (Kesko) saamaa osuutta pienennetään.