Kun Suomen miesten jääkiekkomaajoukkue matkusti Tukholmaan huhtikuussa 1995, lähti se voittamaan maailmanmestaruutta.
Takana oli nousujohteinen jakso ruotsalaisvalmentaja Curt Lindströmin opissa. Vuoden 1994 olympiapronssin ja MM-hopean jälkeen MM-kulta oli ainoa vaihtoehto, vaikka pelillisesti Suomi oli ollut parhaimmillaan ehkä jo Lillehammerissa, jossa Leijonat hävisi vain yhden erän.
Olympiavälierässä ja rangaistuslaukauksilla MM-loppuottelussa Kanadalle kärsityt tappiot olivat kasvukohtia, joiden hedelmät Lindström poimi 1995.
Kultahuumasta on kulunut aikaa jo niin paljon, että tänä keväänä Tukholmassa jalkeilla olevasta Suomen MM-joukkueesta vain yhdeksän pelaajaa oli syntynyt, kun Suomi juhli ensimmäistä maailmanmestaruuttaan.
Heistä kolme, hyökkääjät Mikael Ruohomaa, Jan-Mikael Järvinen ja Harri Pesonen täyttivät seitsemän vuonna 1995. Kolmikon muistikuvat maailmanmestaruudesta ovat mukavat. Muistoja on kirkastettu VHS-kasetteja katsomalla.
– Kotona katsoin MM-loppuottelua televisiosta. Sen jälkeen on katsottu koostevideota. VHS:ää on katsottu, eikä sata kertaa riitä, Ruohomaa pyöritteli muistojaan STT:lle tiistaina MM-joukkueen mediatilaisuudessa.
"Juti-pumppu"
Ville Peltonen laukoi 7. toukokuuta 1995 pelatussa loppuottelussa hattutempun Ruotsin verkkoon. Timo Jutila niittasi yhden maalin. Suomi voitti 4–1.
– En muista, missä muu perhe oli, mutta isän kanssa katsoin peliä kotona ja jännitimme. Kovat oli tuuletukset "Jutin" 4–0-maalin jälkeen. Isäukkokin tuuletti, Pesonen tunnelmoi.
Kapteeni Jutila johti esimerkillään ja jätti jälkeensä "Juti-pumppuna" tunnetun maalituuletuksen. Kolmosmaalivahti Jukka Tammi nousi mestaruusjuhlien keskipisteeseen.
– Seuraavina päivinä näin televisiosta paraatit ja torijuhlat. Pojat istuivat avoautoissa, kun ne kulkivat Helsingissä. Onhan se hurjaa, että aikaa on kulunut jo noin kauan, Pesonen ihmetteli.
Seuraavaa maailmanmestaruutta piti odottaa 16 vuotta, vuoteen 2011. Tuolloin MM-kaukalossa ei ollut enää yhtään vuoden 1995 kultaleijonaa.
Kuusitoista vuotta oli hirvittävän pitkä aika Järvisen, Pesosen ja Ruohomaan elämässä. Vuonna 1995 kolmikko oli vasta junioriuriensa alkuvaiheessa, mutta 2011 Järvinen siirtyi SaPKosta Tapparaan, Pesonen oli jo JYPin runkomies, ja Ruohomaa vaihtoi LeKin Jokipoikiin.
Tikkari ja koulun disko
Peltosen, Saku Koivun ja Jere Lehtisen muodostama Tupu, Hupu ja Lupu -ketju nousi monen esikuvaksi 30 vuotta sitten. Pihapeleissä riitti jäljittelijöitä.
– MM-loppuottelusta muistikuvat ovat ne, mitä olen nähnyt jälkeenpäin VHS:ltä. En tiedä, onko ollut tikkari suussa puolet pelistä enkä ole jaksanut katsoa koko ajan, Järvinen naurahti.
– Koulun diskoissa tanssittiin myöhemmin Den glider iniä. Kiekkoilun jo aloittaneena juniorina oli helppo heilua mukana.
Lama oli taittumassa, ja suomalaiset saivat muuta ajateltavaa. Asetelman herkullisuutta lisäsi se, että MM-loppuottelussa kaatui rakas vihollinen ja ikuinen isoveli Ruotsi.
– Olihan mestaruuden merkitys valtava yhteiskunnallisestikin, Pesonen pohdiskeli.
– Millaista yhteenkuuluvuuden tunnetta jääkiekko onkaan voinut tuoda Suomen kansalle.
Pesonen voitti maailmanmestaruudet 2019 ja 2022.
– Jääkiekko oli lähellä sydäntä jo pikkupoikana. Totta kai sitä mietti, että olisi hieno päästä pelaamaan maajoukkueessa ja kuinka tarkkaan ihmiset seuraavat.
Myös Ruohomaa päätti jo 30 vuotta sitten, että jonain päivänä hän on mukana MM-kilpailuissa.
– Ilmoitin kotona, että aion olla joskus tuolla.
MM-loppuotteluun hän pääsi 2021, mutta Kanada oli parempi.
– Se jäi kaivelemaan ja jätti nälkää, hän silmäili perjantaina alkaviin MM-kilpailuihin.
