La­vas­ta­ja Pentti Uimonen päättää pitkän uransa Kor­jaa­mon ja Pikku prins­sin esi­tyk­siin – ”La­vas­ta­jan työ vaatii luot­ta­mus­ta it­seen­sä ja uskoa siihen, että kaikkia asiat sel­viä­vät”

Näytelmät Pikku Prinssi ja Korjaamo jäävät Rovaniemen teatterin lavastajan Pentti Uimosen viimeisiksi työprojekteiksi ennen hänen eläkkeelle jäämistään. Uimonen osallistui Pikku Prinssin ensiesitykseen odottavaisin mielin. ”Oli hienoa nähdä, kuinka näytelmä tempaisi lapset mukaansa.”

Yli 200 teatteriesitystä takana ikimuistoisine tarinoineen ja lavastuksineen. Rovaniemen teatterissa pitkään palvellut Pentti Uimonen päättää vuonna 1986 alkaneen uransa Pikku prinssi -näytelmään. Se jää lavastajan viimeiseksi työksi ennen hänen eläkkeelle siirtymistään.

– Tämä on ainutkertainen kokemus. Ensi-ilta on ehdoton todistus siitä, että pitkä työ on tehty – ainakin tekniseltä ja toteutukselliselta osalta, Uimonen toteaa hymyillen ennen Pikku prinssin ensiesityksen alkua.

Lavastuksen ja teknisen alan osaaja

Uimosella on takanaan huikeat 33 työvuotta Rovaniemen Teatterissa. Mies aloitti teatteriharrastuksen Lapin ylioppilasteatterissa 80-luvulla.

– Nuorempana päätin aloittaa harrastamaan englannin kielen opiskelua, lasileikkausta ja teatteria. Lasileikkausta kokeilin, englantia osaan häävisti, mutta teatterin koin mahdollisuutena, Uimonen muistelee.

Uimonen koki ylioppilasteatterin kannustavana paikkana aloittaa. Harrastajateatteri on hänen mukaansa aivan ykköspaikka aloitteleville vielä tänäkin päivänä.

– Ylioppilasteatterilla on kaikki välineet ja mahdollisuudet. 80-luvulla moni lähti sieltä suoraan teatterialalle ja vielä tälläkin hetkellä he työskentelevät ympäri Suomen. Minä päätin jäädä tähän kaupunkiin ja pääsin onnekseni työskentelemään Rovaniemen Teatteriin, Uimonen kertoo.

Mutta tämä ei ollut suinkaan ainoa tie, jota pitkin Uimonen kulki nuorempana. Häneltä löytyy taskustaan myös metsäkoneasentajan koulutus.

– Teknisen alan koulutus ei ole haitannut, päinvastoin. Teatterilavastus on hyvin teknistä. Kun Aarresaaren laiva laitettiin myrskyssä keikkumaan puoli tuntia etunäyttämöllä korkeine mastoineen ja 10 ihmistä kyydissä, oli tekninen osaaminen tärkeää. Laiva ei keinu pelkän mielikuvituksen varassa, naurahtaa Uimonen, joka työskenteli valmistumisensa jälkeen 8 vuotta asentajana Geologian tutkimuskeskuksessa.

"Lavastajan työssä on inspiroiduttava ja sytyttävä jokaisella kerralla, kun saa uuden tekstin käsiin. Työ vaatii myös syvää luottamusta itseensä”, Pentti Uimonen miettii.

Inspiraation synty ja kierrätyksen teema

Uimosen mukaan lavastus on elementti, joka luo käsin kosketeltavan maailman tukeutuen vahvasti myös ääni- ja valotyöhön. Kun lavastaja saa tekstin käsiinsä, ryhtyy hän luomaan maailmaa omista kumpuilevista ideoistaan ja syntyvistä mielikuvistaan. Alussa on vain teksti, jota ryhdytään saattamaan konkretian tasolle. Lavastajalle lähin henkilö tuotannossa on näytelmän ohjaaja, kenen kanssa hän keskustelee tekstistä ja ideoi lavastusta.

– Työssäni on inspiroiduttava ja sytyttävä jokaisella kerralla, kun saan uuden tekstin käsiini. Lavastajan työ vaatii luottamusta itseensä. Uskoa siihen, että kaikkia asiat selviävät: jopa nyanssit ja pienemmätkin yksityiskohdat, Uimonen avaa lavastajan työnkuvaa.

Uimonen on mielissään, että lavastuksessa on otettu huomioon yhä enenevissä määrin myös kierrätys. Kun esirippu lasketaan lopullisesti ja lavastus on tullut aika purkaa, on osa materiaaleista hävitetty ja osa tarpeistosta säästetty myöhempää käyttöä varten.

– Kun aikanaan ruuvivääntimet tulivat markkinoille 80-luvulla, ne mahdollistivat lavastusten puurakenteiden kierrätyksen viimeisen päälle. Aikaisemmin tämä ei ollut mahdollista, sillä rakenteet liimattiin ja naulattiin. Kierrätys oli tällöin miltei mahdotonta. Nykyisin onneksi ruuvit vain surautetaan auki ja puretaan levyiksi ja laudan pätkiksi, Uimonen kertoo.

Uimonen on mielissään, että lavastuksessa on otettu huomioon kierrätyksen rooli yhä enenevissä määrin.

Pikku prinssissä kaikki materiaalit puvustusta myöten on valmistettu 100-prosenttisesti kierrätysmateriaaleista. Lavastuksessa on käytetty 25 vuotta vanhoja kankaita: silkkikangasta ja laskuvarjokangasta.

– Kyseinen laskuvarjokangas on alun perin käytetty Anna Kareninan esityksen viljapeltokohtauksessa. On hienoa, että materiaaleja on päästy käyttämään näin uudestaan, Uimonen toteaa.

Syksyn odotetut esitykset

Uimosella on takanaan yli 200 lavastustyötä. Vuosien varrella hän on päässyt luomaan mitä erilaisimpia maailmoja ja miljöitä teatterilavoille.

Toiseksi viimeisessä esityksessä Korjaamossa seurataan kahden miehen töyssyistä ystävyyttä sekä heille syntyviä ongelmia elämänmuutosten edessä. Uimonen oli erittäin tarkka heti alusta lähtien, että lavastus on mahdollisimman aidonoloinen jokaista ruuvia myöten.

– Korjaamoon olen luonut traditionaalisen kulissilavastuksen. Koko esitys tiivistyy yhden huoneen nurkkaukseen, Uimonen avaa.

Pentti Uimonen Pikku prinssin näytelmän ensiesityksessä.

Kun Korjaamossa seurataan kahden miehen elämää moottoriöljyn katkuisessa miljöössä, seikkaillaan Pikku Prinssissä unenomaisessa maailmassa, jossa pysähdytään ihmettelemään ihmisten ongelmia. Tässä juuri vanhat kankaat ovat päässeet luomaan satumaisen miljöön, jossa prinssi seikkailee ystävineen. Lavastuksessa vähän voi olla paljon.

Molemmat lavastukset Uimonen on rakentanut myös kiertuetta silmällä pitäen. Pikku Prinssi ja Korjaamo muodostavat parivaljakon, jolla juhlistetaan Lapin alueteatterin 50-vuotista kiertuetoimintaa.

– Korjaamo ja Pikku prinssi ovat hienoja näytelmiä, joihin pitkä työurani oli hieno lopettaa. Katsotaan, jos palaan vielä joskus teatterilavoille tekemään pienempiä lavastusprojekteja. Aika näyttää, Uimonen maalailee.