Lauan­tai­vie­ras: Myrskyn sil­mäs­sä – sidotko painoja ank­ku­riin vai otatko uuden suun­nan?


Lauantaivieras on Uuusi Rovaniemi -lehden kolumnipalsta, jolla kirjoittaa tällä viikolla Jesse Ketonen. Hän kehittää työssään Lapin matkailua ja on kiinnostunut paremmasta ajattelusta.
Lauantaivieras on Uuusi Rovaniemi -lehden kolumnipalsta, jolla kirjoittaa tällä viikolla Jesse Ketonen. Hän kehittää työssään Lapin matkailua ja on kiinnostunut paremmasta ajattelusta.

Muutosta vaaditaan. Se lienee sinullekin selvää, mikäli olet seurannut mitä tahansa tiedotusvälinettä ympärilläsi.

Ajatteletko itse usein, että moni asia voisi olla paremmin? Silti asiat eivät muutu tarpeeksi nopeasti. Turhauttaa. Mikä estää asioita muuttumasta?

Sanotaan, että iso laiva kääntyy hitaasti. Mutta ankkuri on se, joka pitää laivan paikallaan.

Ihminen nimittäin korostaa kohtuuttomasti ensimmäisenä kohtaamaansa aineistoa valittuun aiheeseen liittyen. Seuraavia havaintoja verrataan ensiksi tehtyyn havaintoon, johon on ankkuroiduttu. Daniel Kahneman ja Amos Tversky nimittävät tätä ankkurointivaikutukseksi.

Toki ankkuri on aina mahdollista nostaa pois ja jatkaa seilaamista kohti uutta suuntaa. Tämä on aivan normaali toimenpide kaikille saaristolaivurikurssin käyneille sinisten merten kulkijoille.

Näin tietysti tapahtuisi, jos emme itse asettuisi kyseisen toimenpiteen tielle. Ihmisille on nimittäin tyypillistä aivan omin ehdoin sitoa lisäpainoja ankkuriin, jolloin ankkuria ei enää ole mahdollista omin voimin nostaa takaisin ylös.

"Vahvistusvääristymät tutkitusti ohjaavat meitä löytämään ja muistamaan valikoidusti tietoa, joka tukee ennakkokäsityksiämme."

Vahvistusharha on kognitiivinen vinouma, jossa yksilö on taipuvainen puoltamaan omia ennakkokäsityksiään. Vahvistusvääristymät tutkitusti ohjaavat meitä löytämään ja muistamaan valikoidusti tietoa, joka tukee ennakkokäsityksiämme. Vahvalla itsetunnolla varustettu kapteeni voi saada koko miehistönsä mukaan lisäämään painoja ankkuriin. Konsensusvaikutus ajaa loputkin kanssamatkustajat uskomaan siihen, mitä muut asiasta sanovat.

Meritoitunut merenkävijä huomaa vastaavan ongelmatilanteen, nielee ylpeytensä ja pyytää vieressä kulkevilta aluksilta apua itse aiheutettuun jumiutumisongelmaan.

Suurin osa meistä ei kuitenkaan ole kuin Jacques Cousteau.


On tutkittu, että kun yksilö ei hallitse taidon suorittamista, ei hän osaa myöskään arvioida omaa osaamistasoaan, vaan kokee kykynsä todellisuutta parempana. Tapahtuu Dunning-Krugerit.

Tätä voidaan verrata tilanteeseen, jossa ihminen kuvittelee olevansa matkalla satamaan, vaikka laiva seisoo paikallaan. Pahimmassa tapauksessa ihminen kokee paikallaan olemisen olevan paras ratkaisu satamaan pääsemiseksi. Kyllä sieltä joku joskus tulee ja pelastaa, lähestyvistä myrskypilvistä huolimatta.

Inhimillisten vääristymien tutkiminen on hyvä aloittaa itsestä. Lisäänkö tiedostamatta painoja ankkuriin vai ohjaanko muita kohti parempaa määränpäätä? Oman ajattelun ymmärtäminen avaa portit isompien muutosjoukkojen liikkeelle saamiseen.