Valjaat, vetonaru, vetovyö ja lenkkarit ovat varusteita, joita minä ja karvainen kaverini tarvitsemme yhteiselle juoksulenkille. Varusteet puettuamme suuntaamme kulkumme Ounasvaaralle. Kilometrin verryttelykävelyn jälkeen lähdemme yhdessä juoksemaan Isonrakan lenkkiä.
Koira juoksee innoissaan edessä, ja minä yritän jaksaa pitää vauhtia yllä matkan edetessä. Juostessa saan koirasta huomattavan edun vauhtiini, ja tuntuu, että haluan yrittää enemmän kuin yksin juostessa.
Reitin loppupuolella hidastamme ja etenemme viimeisen kilometrin rauhassa kävellen ja treenistä palautellen.
Koirajuoksu on kilpaurheilulaji, mutta se on myös hyvä kuntoilumuoto. Lajin hienous on, että sitä voi harrastaa minkä rotuisen koiran kanssa vain, sillä lähes kaikki koirat juoksevat vähintään samaa vauhtia kuin ihminen.
Opettelu lajiin tulee lähteä riittävän lyhyistä matkoista, jotta saadaan koiran mielenkiinto pidettyä yllä. Koiralle tulee alusta saakka opettaa, että sen tehtävä on juosta juoksijan edessä vetäen, niin kauan kuin juoksija haluaa. Omasta mielestäni ihanteellinen juoksukaveri vetää juoksijaa sen verran, että juoksijan askel kevenee ja vauhti vähän kasvaa.
Maailmalla koirajuoksu on koko ajan kasvava harrastus. Keski-Euroopassa järjestetään paljon erilaisia koirajuoksutapahtumia. Osallistujia on useita kymmeniä monenlaisien koirien kanssa. Matkat vaihtelevat lyhyistä muutaman kilometrin matkoista yli 20 kilometrin matkoihin. Myös useamman etapin kilpailut ovat yleisiä.
Suurimpana on Ranskan Alpeilla käytävä yhdeksän päivän kilpailu, jossa juostaan kymmenen eri etappia koirien kanssa. Tänä vuonna mukana oli yli 300 koirajuoksijaa, joten mukaan mahtui monenlaisia karvaisia kavereita ja monen tasoisia juoksijoita.
Suomessa ovat viime aikoina monenlaiset polkujuoksutapahtumat yleistyneet ja keränneet innokkaita harrastajia. Monet osallistujat lähtevät tapahtumiin kokeilemaan oman kuntonsa rajoja ja nauttimaan valmiiksi suunnitelluista reiteistä sekä samanhenkisten seurasta.
Voisikohan meillä tulevaisuudessa useammassa polkujuoksutapahtumassa olla myös oma sarja koirajuoksijoille?
Ounasvaaralla kesällä järjestetyssä Naisten 10 -tapahtumassa olikin jo tällainen sarja. Juoksin itse siellä eläkeläiskoiramme kanssa. Sen juoksuvauhti hiipui alkuinnon jälkeen sellaiseksi, että itse pystyin juoksemaan jarruttamatta perässä. Reitti oli mukava, ja juottopisteiltä sekä maalista löytyi urheilujuomaa myös koirille.
Kannustaisinkin kaikkia kokeilemaan tätä mukaansatempaavaa harrastusta oman nelijalkaisen ystävän kanssa ja lähtemään rohkeasti mukaan tapahtumiin.