Kolumni

Lauan­tai­vie­ras: Kaik­kien pitäisi saada tuntea, kuinka hevonen huokuu rauhaa ja lä­hei­syyt­tä


Lauantaivieras on Uusi Rovaniemi -lehden kolumnipalsta, jolla kirjoittaa tällä viikolla Anna Paavola. Hän on Rovaniemen Ravirata Oy:n toimitusjohtaja.
Lauantaivieras on Uusi Rovaniemi -lehden kolumnipalsta, jolla kirjoittaa tällä viikolla Anna Paavola. Hän on Rovaniemen Ravirata Oy:n toimitusjohtaja.
Kuva: Jussi Leinonen

Olen koko ikäni ollut hevosten parissa, ja nyt minulla on takana ensimmäinen puoli vuotta uudessa työpaikassani Rovaniemen Raviradalla. Tähän asti olen ollut töissä konkreettisesti hevosten parissa, mutta nyt olen saanut tehdä työtä koko raviurheilun eteen ja myös hevosurheilun tulevaisuuden eteen.

Jokainen päivä on ollut erilainen työpäivä – joskus enemmän haastava ja joskus vähemmän, mutta työtä tehdään aina täydellä sydämellä.

Myös tulevaisuus on raviurheilussa haastava. Kuten jokainen urheilutapahtumia järjestävä tietää, kilpailu ihmisten vapaa-ajasta on kovaa. Valinnanvaraa riittää, ja ihmisen tarvitsee vain valita mieluisensa.

Jokainen urheilutapahtuma vaatii tähden, jotta se kiinnostaa kansaa ja mediaa. Ei ole helppo saada ihmisiä liikkeelle tapahtumaan, jos siellä ei ole tähteä, jonka he haluavat nähdä.

Meillä raveissa tähti on hevonen – hevonen, joka on minulle itselleni ollut vauvasta lähtien se tärkein eläin. Jo vauvana minut nukutettiin päiväunille reen kyydissä, ja pienestä lähtien olen saanut käydä raveissa mukana. Voi niitä kertoja, jos en päässyt mukaan – suru oli suuri pienelle tytölle.

Hevoset ovat antaneet minulle paljon ystäviä ympäri maailmaa ja hevosten ansiosta olen saanut tehdä töitä myös ulkomailla. Ja koska työ hevosten parissa on loppupelissä samanlaista, vaikka maa vaihtuu, on se rohkaissut menemään eteenpäin. Mihin päin maailmaa meneekin, niin aina voi mennä raviradalle ja siellä on helppo tutustua paikallisiin, koska meillä on yhteinen tähti, hevonen.

"Hevoset ovat antaneet minulle paljon ystäviä ympäri maailmaa ja hevosten ansiosta olen saanut tehdä töitä myös ulkomailla."

Hevonen on uljas ja hieno eläin. Itselleni hevonen on paitsi opettanut paljon, se on myös ollut läsnä niin surussa kuin ilossa, jokapäiväisessä arjessa.

Kun on suuri suru, niin mikä onkaan parasta kuin itkeä hevosta vasten. Hevonen kuuntelee, lohduttaa ja pitää salaisuudet. Ja kun on ilo, niin väitän, että hevonen iloitsee silloin kanssasi. Hevonen on suurien tunteiden eläin.

Toivoisinkin, että kaikilla niin lapsilla kuin aikuisillakin olisi mahdollisuus tuntea hevosen tuoksu nenässään, kun laittaa kasvot vasten hevosen turpaa, ja tuntea pehmeä karva käsissä, kun halaa hevosta, ja saada se läheisyys, mitä itse olen saanut usealta hevosystävältä läpi elämän.

Haluaisin tuoda hevosen kaikkien ihmisten lähelle, rapsutettavaksi, jotta kaikki saisivat tuntea sen läheisyyden ja rauhan, jota hevonen huokuu.