Lastensuojelun asiakkuudet ovat lisääntyneet viime vuosina – muutos näkyy myös Lapissa. Suojeluun päätyvät perheet eivät ole yhtenäinen ryhmä, eivätkä ongelmat yksiselitteisiä. Taustalla voi olla toimeentulon vaikeutta, arjen uupumusta, sairauksia, väkivaltaa sekä yhä useammin myös mielenterveyden ja päihteiden aiheuttamia vaikeuksia.
Usein perheiden tilanne heijastaa ennen kaikkea sitä, kuinka palvelut ovat onnistuneet tukemaan heitä – tai kuinka apua ei ole saatu ajoissa.
Puhe hoitovelasta on korostunut. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että mielenterveys- ja päihdepalveluita ei ole ollut riittävästi, ja apua on jouduttu odottamaan liian kauan. Tämä koskee sekä aikuisia että lapsia ja nuoria. Aikuisten ongelmana ovat usein pitkät jonot, pirstaleiset palveluketjut ja liian lyhyet hoitojaksot. Kun vanhemman jaksaminen horjuu, eikä tukea ole tarjolla, myös lapsen hyvinvointi on vaarassa.
Lapsille ja nuorille tilanne voi olla vielä vaikeampi. Koulut ja opiskeluhuolto tekevät parhaansa, mutta resursseja ei ole riittävästi. Terapiapaikkoja on vähän, matalan kynnyksen keskusteluapua ei aina löydy ja nuorten päihdepalveluja on usein tarjolla vain nimeksi. Ongelmat ehtivät kasvaa vakaviksi ennen kuin saa apua. Sitä saa usein vasta kun lastensuojelu joutuu astumaan kuvaan.
Vanhemmat eivät ole epäonnistuneet siksi, että he tarvitsevat apua. Kenen tahansa voimavarat voivat olla koetuksella, jos elämässä on liikaa kuormitustekijöitä. Lastensuojelukaan ei ole epäonnistunut, vaan yhteiskunnan tapa varmistaa, että lapsen turvallisuus ja hyvinvointi tulevat turvatuiksi. Silti ei ole kestävää, että lastensuojelusta on tullut paikka, joka paikkaa muiden palveluiden puutteita.
Jos haluamme aidosti vähentää lastensuojelun asiakkuuksia ja erityisesti lasten ja nuorten sijoittamista kodin ulkopuolelle, on katsottava ongelmien juurisyihin. Tarvitsemme toimivampia mielenterveys- ja päihdepalveluja kaikille.
Niiden rinnalla tarvitaan vahvempaa tukea arkeen: perhetyötä, toimeentulon turvaamista ja koulujen tukitoimien resursointia. Perheet hyötyvät siitä, että apu on oikea-aikaista ja saavutettavaa – ja yhteiskunta säästää, kun kriisejä ei tarvitse hoitaa raskaiden palveluiden kautta.
Lastensuojelun tehtävä on korvaamaton, mutta sen ei pitäisi olla ensisijainen apu perheiden ongelmiin. On kurottava umpeen nepsy-, mielenterveys- ja päihdepalveluiden aukot sekä varmistettava, että lapset, nuoret ja vanhemmat saavat tukea riittävän varhain. Näin luomme perustan sille, että useampi lapsi voi kasvaa turvassa ja hyvinvoivana perheessään.