Tahdon vastainen, alhainen syntyvyys on hyvinvointivaltion kustannusvajeen juurisyy. Syntyvyys laski alle uusintamistason 1969. Vuonna 2022 syntyvyys oli 1,32 lasta/nainen, kun suomalaisten toive on keskimäärin 2,44 lasta. Vuosittain syntyy alle 45 000 lasta, kun kestävä taso on 70 000.
Lasten huvetessa väestö ikääntyi. Työiässä olevien määrä vähenee ja ikääntymisen kustannukset kohoavat. Hyvinvointivaltio on rakennettu terveen väestöpohjan varaan, mutta sen rahoituspohja on rapautunut. 1,5 syntyvyydellä väestö puolittuu kahden sukupolven välein. Vain syntyvyyden palauttaminen uusiutumistasolle tervehdyttää julkisen rahoituspohjan. Syntyvyyden palauttamisen jälkeen kuluu sukupolvi sosiaalivaltion rahoituspohjan eheytymiseen.
Tunnemme syyt lapsikatoon. On mahdollista tukea toivottua lasten hankintaa. Lapset ovat onnen lähde, mutta myös tuottavin investointi. Jokainen suomalaislapsi tuottaa kansantalouteen noin neljä miljoonaa euroa. Ajatus siitä, että ”korvataan puuttuva väestö jonkun muun valtion kouluttamilla osaajilla” on eettisesti kestämätön ja teknisesti mahdoton. Lisäksi tulijoiden syntyvyyden tulisi olla kestävällä tasolla. Näin ei ole.
Petämme itseämme jatkamalla pääpuolen peittoa jalkopäästä leikkaamalla. Julkisen talouden kustannusvajetta lääkitään velalla ja palveluiden supistamisella eli ”leikkauksilla”. Näin käynnistyvät nollasummapelit, joissa voimakkaat eturyhmät saavuttavat etuja vähäväkisten kustannuksella. Leikkaukset eivät korjaa perusongelmaa, eikä tulevaisuuden strategisia edellytyksiä tule purkaa.
Lapset ja lapsiperheet ovat talouden selkäranka. Niillä ei ole painostusvoimaa politiikassa. Jos lapsiperheiden taloudellista asemaa heikennetään oloissa, jossa lapsiin sekä perheisiin ja kotihoitoon kohdistuva ylenkatse on valitettavaa muotia, laskee syntyvyys entisestään ja julkisen talouden romahdus kiihtyy.
Hyvinvointivaltion ja eläkejärjestelmän kestävyyttä lisäisi eläke-etujen jyrkkä positiivinen porrastus hoidettujen lasten lukumäärän mukaan. Näin tunnustetaan lastenhoitotyön tuottavuus ja välttämättömyys sekä vähennetään vapaamatkustamista. Lapset ovat reaalinen eläkejärjestelmän turva.
Toimet, jotka vähentävät perheen yhteistä aikaa tai jo pienten lasten määrääminen julkiseen kasvatukseen, ovat epäeettisiä ja yleisen edun vastaisia. Valtiovallan, kuntien ja yritysten tavoitteeksi on asetettava jatkuvuus eli ylisukupolvisen kestävyyden palauttaminen – kansalaisten tahtoma syntyvyys.
Kristiina Paju
puheenjohtaja
Juhani Pekkola
hallituksen jäsen, Lapsiperheiden Etujärjestö ry