Aiemmin Pikku Kakkonen oli se juttu, jonka ääreen pikkuihmiseni hiljenivät ainakin hetkeksi. Kokonaista tuntia he tuskin jaksoivat istua, mutta puoli tuntia ainakin. Silmät tapittivat niitä karvakuonolaisia, dinojunia, nalleja, apinoita ynnä muita, mitä sillä hetkellä ruudusta sattui tulemaan.

Enää heille ei kelpaa mikä vain.