Lap­pi­lais­ten ke­hit­tä­mäs­sä kort­ti­pe­lis­sä pe­la­taan Suomen mes­ta­ruuk­sis­ta – Tuppi sopii mu­ka­vas­ti myös seu­ra­pe­lik­si

Tupen hallitsevat Suomen mestarit Jukka Pallas (vas.) ja Mika Piiparinen (oik.) näyttivät esimerkinomaisesti Esa Jakulle ja valokuvan ottaneelle, minkä kortin he lyövät erilaisissa pelitilanteissa.

Kuva: Jouni Valikainen

Kun pöydän ääressä on neljä kaveria ja korttipakka, niin mitä siitä syntyy? Tietenkin tuppirinki. Tuppipeli on kehitetty Lapissa ja sitä pelattiin aiemmin lähinnä savottakämpillä.  Nykyisin tuppi sekä suosittu seurapeli että vakavampimielinen kilpailupeli.

Kemiläiset Jukka Pallas ja Mika Piiparinen ovat  jalostaneet oman tupenpeluunsa korkealle tasolle. He ovat hallitsevia tupen Suomen mestareita. Mestaruudesta pelataan aina tupen emäpitäjässä Sodankylässä.

Mestaruus ei tullut kemiläisparille suurena yllätyksenä. Pallakselle oli jo aiemmin mestaruus, jolloin parina oli Aki Foudilainen. Nolopelin ja Kemin joukkuemestaruudessa Pallaksen parina oli Harri Forssell. Mika ”Piippu” Piiparisella on myös tupen joukkuekultaa. Hänen parinaan oli Vuotsosta kotoisin oleva ja nykyisin Sodankylässä asuva Katariina Ryytty. Piipulla on myös useasta osakilpailusta koostuva tupen Suomen cupin kolmas sija.

Tupessa menestyminen on ainakin häviäjien mielestä kiinni kortin käymisestä. Pelitaidossahan ei ole koskaan vikaa. Hyvän kortin lisäksi pelaajan pitää tuntea kaverinsa pelityyli.

– Kun olemme pelanneet Mikan kanssa kaksi lyöntikierrosta, niin tiedän mikä tulee olemaan sen kierroksen pelistrategia. Esimerkiksi sakatessa (pelaajalla ei ole kysyttyä maata lyöntikierroksella, hän joutuu lyömään toista maata.) pelkkä maa ei riitä merkiksi, sillä numerollakin on iso merkitys. Jos Piippu lyö esimerkiksi herttaviitosen, niin tiedän, että hänellä on hyvä ruutu, Jukka Pallas sanoo.

Myös mestarit myöntävät tekevänsä joskus virheitä. Ensimmäisessä pelaamassaan Suomen cupin osakilpailun finaalissa pienen virheen vuoksi Piiparinen  sijoittui Pallaksen kanssa kakkoseksi. Voiton vei Martti ”Nakki” Kari ja Kyösti Hast.

– Aina ei ole edes mahdollista lyödä pöytään niin sanottua oikeaa korttia. Silloin kaveri tulkitsee merkin väärin ja se sekoittaa peliä ainakin yhden lyöntikierroksen ajan, Piiparinen sanoo.

Kilpatupessa pidetään pöytäkirjaa pisteistä ja jakojärjestyksestä. Mustalla ja punaisella näyttökortilla pelajaa ilmaisee, haluaako pelata noloa tai ramia.

Kuva: Sallmén Eljas

Pelitaito ei auta mitään, jos kortti ei vain kulje.

– Kun kädessä on kortit kuutosesta rouvaan, niin niillä ei haluaisi pelata noloa eikä ramia. Niillä pitää vain yrittää antaa vastustajalle mahdollisimman vähän pisteitä. Ylhäällä ollessa niillä pelataan yleensä ramia, Pallas sanoo.

Ramin, missä pyritään keräämään kasoja ja nolon, missä vältetään kasoja, pelejä pelataan suunnilleen saman verran.

– Pöytäpelissä (molemmilla joukkueilla ei ole pisteitä) ei yleensä ramata huonolla kortilla. Yhden kerran olen päässyt tekemään nälsytupen. Kaveri ramasi ja me otimme kaikki kasat, Piippu muistelee.

Peli loppuu kilpapeleissä, jos esimerkiksi lyö kortin väärällä vuorolla.

– Kaveri sai jaettaessa neljää ässää ja ramasi. Hän oli niin innoissaan, että meni lyömään aloituskortin. Nälsyhän siitäkin tuli, kun vastustaja nousi 56 pistettä, Piiparinen kertoi.

Kilpapeleissä käytetään niin sanottuja särmejä eli kanssapelaaja ei näe kaveriaan ja kortit lyödään pöytään särmin alaosassa olevasta aukosta. Särmin tarkoituksena on estää kiellettyjen merkkien anto kaverille. Pelikaveri ei näe, jos kaveri raapii rintaansa sydämen kohdalta. Eivät särmitkään estä sataprosenttisesti mahdollisten merkkien annon.

– Kokeneiden pelaajien mielestä kiellettyjen merkkien antaminen on huomattavasti vähentynyt. Protesteja tehdään aika harvoin. Kilpailujen tuomarineuvosto päättää oliko kyseessä laiton merkki, Pallas kertoo.

Mikä sitten  tupenpeluussa viehättää?

– Kilpailuissa ei voi ajatella muuta kuin peliä. Arkihuolet eivät ole mielessä kun keskittyy vain peliin, miehet kertovat.

Tuppea ei pelata rahasta. Kyse on lähinnä kunniasta tai häpeästä. Toki peli voi käydä lompakon päälle.

– Eräs pelaaja tuli taksikyydillä Vihannista asti Sodankylän SM-kisoihin pelaamaan  tuppea. Heti ensimmäisessä pelissä hän löi väärällä vuorolla ja pelit olivat ohi. Lyönti tuli kalliiksi, Mika Piiparinen muistelee.

Pallas ja Piiparinen eivät ole ensimmäiset Kemin tuppikerhoa edustaneet Suomen mestarit. Aiemmin mestaruuteen Kemin kerhoa edustaessaan ovat pelanneet ainakin Pentti Jussila, Ari Kotijärvi, Heikki Hoikka, Kalevi Klaavuniemi, Kauko Klaavuniemi, Vesa Klaavuniemi, Tapani Kolmonen, Pentti Alaluusua, Kimmo Suopajärvi, Mika Ruumensaari ja Martti Talvensaari.

Tuppikansa kokoontuu Kemissä  Aula Pubissa 6.-7.11. Suomen cupin osakilpailuun.