Uutinen Aleksei Navalnyin kuolemasta ei ollut kenellekään Venäjän kehitystä seuranneelle yllätys. Länsimaiden johtajat esittivät kilvan surunvalitteluja. Samaan hengenvetoon he vannoivat, että Venäjä ja Vladimir Putin joutuvat tästä vastuuseen.
Voin hyvin kuvitella, että Putin hymyilee ivallisesti tai jopa naureskelee länsijohtajien puheille. Hän vähät välittää niistä. Puheet ja suruvalittelut ovat hurskastelua, jota on surullista ja masentavaa kuunnella. Ainakin me suomalaiset tiedämme, että Venäjään ja Putiniin puheet eivät tehoa, teot ratkaisevat.
Ukraina on taistellut jo kaksi vuotta olemassaolostaan. Se on menettänyt satoja tuhansia ihmisiä kuolleina ja haavoittuneina, joukossa paljon lapsia ja naisia. Länsimaat ovat koko sodan ajan vakuuttaneet, että ne taistelevat ukrainalaisten rinnalla ja tukevat Ukrainaan niin kauan, että Ukraina voittaa ja Venäjä häviää sodan.
Puheista huolimatta Ukraina on kärsii edelleen kroonisesta ase- ja ammuspulasta. Länsimaiden johtajien puheet ovat olleet katteettomia.
EU:n ja USA:n yhteen laskettu bruttokansantuote on 20-kertainen Venäjän bkt:n verrattuna. Rahasta Ukrainan tukeminen ei ole kiinni, se on tahtokysymys. Kansankielellä sanottuna länsimaat ja -johtajat ovat saamattomia nuhjuksia.