Länsi-Pohjan Moottorikelkkailijoiden puheenjohtajan Kari Aution moottorikelkka on ollut syksyn ja alkutalven säilössä Kemijoen Uitonrannassa seuran kerhotiloissa. Lähiviikkoina kelkka ja mies pääsevät tositoimiin.
– Oma kelkkailukauteni alkaa yleensä tammikuun lopussa. Talven kelit vaihtelevat melkoisesti vuosittain, mutta yleensä kausi loppuun näillä leveysasteilla maalis-huhtikuun vaihteessa, Autio kertoo.
Moottorikelkkailijoille toimiva reitistö on kaiken a ja o. Toki Meri-Lapissa riittää moottorikelkkailijoille hyvin tilaa myös jääpeitteisille alueille.
– Torniosta pääsee moottorikelkalla mukavasti Ylitornion suuntaan ja Kemistä etelään päin. Keminmaassa on moottorikelkkailijoilla solmukohta eli Kemistä ei pääse virallista reittiä myöten Tornioon. Jos haluaa vaihtaa kaupunkia, niin pitää ajaa epävirallista reittiä pitkin. Helpointa siirtyminen on jäitä myöten. Olemme keskustelleet reitistöstä Keminmaan virkamiesten kanssa, mutta homma ei ole edennyt toivotulla tavalla.
Moottorikelkalla saa ajaa virallisia moottorikelkkailureittejä pitkin ja tietyin rajoituksin jääpeitteisillä alueilla. Metsähallituksen moottorikelkkaurille voi myös ostaa maksullisen uraluvan. Maastossa liikkuminen kelkalla vaatii aina maanomistajan tai maanhaltijan luvan.
Virallisten reittien kunnossapidosta vastaavat kunnat joko omana työnään tai hankkivat ulkopuolisen urakoitsijan huolehtimaan reiteistä.
– Reitit ovat yleensä kohtuukunnossa. Erityismaininta pitää antaa etelään menevälle reitille. Se on Simon puolella pidetty tosi hyvässä kunnossa.
Maastossa moottorikelkalla saa ajaa enintään 60 kilometrin tuntinopeudella. Jäällä nopeus voi olla 80 km/h.
– Jäällä ajettaessakin pitää olla järki päässä. En anna mielellään kenellekään ohjeita, että aja jotakin tiettyä reittiä pitkin. Esimerkiksi viime talvena Kemijoella Valmarinniemen edustalla oli vanhoja kelkanjälkiä, mutta virtaus oli sulattanut jään. Padotuissa joissa virtauksen muuttuminen on yleistä. Kaakamojoella pitää puolestaan tuntea koskipaikat.
Tasainen meren jää voi myös aiheuttaa yllätyksiä.
– Talvet eivät ole veljeksiä keskenään. Nousseesta jäänreunasta kelkka lähtee ja kauas, jos vauhtia on 80 kilometriä tunnissa.
Länsi-Pohjan Moottorikelkkailijat on vuonna 1982 perustettu kelkkailukerho. Parhaimmillaan jäseniä on ollut 200, mutta nykyisin alle 100
– Kerhon toiminnan pääpaino on ollut yhteisten päiväreissujen järjestäminen. Ajamme porukalla paikasta A paikkaan B. Päiväreissut suuntautuvat noin sadan kilometrin säteellä muun muassa Kuivaniemellä Merihelmeen ja Aavasaksalle. Talven ohjelmaan on kuulunut myös yksi pidempi reissu, mutta viime talvena se jäi toteutumatta koronan vuoksi.
Omia moottorikelkkakilpailuja L-PMK ei ole järjestänyt enää viime vuosina.
– Olemme olleet talkoilemassa muiden järjestämissä kilpailuissa eri tehtävissä. Yleensä olemme saaneet talkoisiin mukaan noin 20 seura-aktiivia.
L–PMK on saman ongelman edessä, mikä koskee monia muitakin seuroja.
– Porukka ukkoutuu, joten meidän pitäisi saada nuoria aktiiveja mukaan seuran toimintaan. Muistan tapauksen, kun nuoren kelkkailijan isä otti meihin yhteyttä ja kysyi, voiko poika tulla mukaan seuran jäseneksi. Isä ei ehkä tuntenut kelkkailuun kuuluvia säädöksiä ja toivoi, että me kerromme niistä jälkikasvulle. Jokainen moottorikelkkailija on tervetullut mukaan kerhomme toimintaan, Kari Autio sanoo.
Kemiläisellä motocross- ja snowcrosskuljettajalla Miika Lammilla on edessään kiireinen helmikuu. Viikonloput täyttyvät snowcrosskilpailuista. Lammi ajaa tänä vuonna sekä Suomen että Ruotsin mestaruuskisoissa sekä Super Leaguessa, jonka osakilpailuja järjestetään Suomessa ja Ruotsissa. Tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi nousee taistelu pro-luokan Suomen mestaruudesta.
Yksi SM-osakilpailu järjestetään maaliskuun lopussa Rovaniemellä.
Viime kaudella PolarCross Moottorikerhoa edustava Lammi ajoi Lynxillään pro-luokassa neljänneksi.
– Jo viime kaudella pääsin sarjan nuorimpana kuljettajana podiumille. Alkavalla kaudella mielessä on kirkkain mitali, Miika Lammi sanoo.
Kauden alla edellytykset menestykseen ovat kohdallaan.
– Ajan kolmatta vuotta Lynxillä ja saan Ruotsin puolelta apuja, jotta moottorikelkka on parhaassa mahdollisessa kunnossa.
Myös mies on kunnossa. Juoksumattokin on tullut kemiläiselle tutuksi.
– Omasta fyysisestä kunnosta menestyminen ei jää kiinni. Minulla lähti toinen kausi ammattivalmentaja Arto Rantakokon valmennuksessa käyntiin. Fysiikkaa on tullut treenattua parhaimmillaan kaksikymmentä tuntia viikossa, Miika Lammi kertoo.
Myös kovaa kuntoa vaativa motocross pysyy edelleen Miikan lajivalikoimassa. Viime kaudella MX2-luokassa Miika Lammi ajoi parhaimmillaan neljänneksi.
