Kari Kannala otti kantaa (LK 14.12.) kirjoitukseeni (”Absoluuttista totuutta ei ole olemassakaan”, LK 11.12.). Hän väittää, ettei politiikalla ole mitään tekemistä oikeuskanslerin valinnassa.
Oikeuskanslerin tai hänen apulaisensa valinnan esittää kulloinkin vallassa olevan hallituksen asianomainen ministeri. Pitää olla aika sinisilmäinen jos väittää, etteikö hän esittäisi ”oman ideologian” omaavien joukosta sopivaa henkilöä. Presidentti nimittää, mutta ministerin esityksestä.
Kannala toteaa, että ”demokraattisessa käsittelyssä niihin heijastuvat yhteiskunnan poliittiset, eettiset ja filosofiset arvot ja yhteiskunnalliset tavoitteet”. Eikö nämä juuri ole mielipiteitä? Ei ole niin, että kaikilla oikeusoppineilla ovat juuri samanlaiset arvot. Vaiko onko?
Kirjoituksessani tarkastelin oikeuskäytäntöjä. ”Ei oikeuskanslerin lausunnot eikä Korkeimman oikeuden tuomarien päätökset ole absoluuttinen totuus, vaan heijastavat tulkintoja. Jos käräjäoikeus toteaa jonkun asian laittomaksi hovioikeus lailliseksi ja korkein oikeus jotensakin siltä välin niin voidaankin kysyä, että kuka on oikeassa”.
Miten kaikki kolme oikeusastetta voivat olla mielestään noudattaneet vain oikeaksi katsomiaan lain tulkintoja antaessaan täysin erilaisen tuomion?
Kannala väittää, että ”harkinta ja arvot eivät tee tuomioistuimen tai oikeuskanslerin ratkaisuja mielipiteiksi”. Hieman ihmettelen, jos pahimmillaan kolmessa oikeusasteessa lakimiehet harkitsevat tai tulkitsevat lakia eri lailla. Eikö siinä ole juuri kysymys mielipiteistä?
Missään vaiheessa en ole sanonut, että oikeuden päätöksiä ei pidä noudattaa. Olen vain todennut, että lakikin on vähän niin kuin se luetaan.