On kansainvälinen onnettomuus, että 75 vuoden aikana Israelin ja palestiinalaisten kiistaa ei ole pystytty selvittämään. Kysymykseen tarvitaan siksi uusi näkökulma.
Ongelma oli alun perin pienempi, mutta ehkä palestiinalaisten asuttamista muualle vaikeutti alusta alkaen mukana ollut nimby-ilmiö. Ongelma on vaikeutunut väkiluvun kasvettua moninkertaiseksi. On olemassa samanuskoisia maita, jotka saattaisivat hyötyä väestönsä kasvusta. Katseet kääntyvät Afrikkaan.
Välimeren etelärannoilla on afrikkalaisvaltioita, jotka kamppailevat talousvaikeuksissa. Libya, joka on väkiluvultaan pieni, mutta pinta-alaltaan laaja maa, sijaitsee kahden suuren valtion, Algerian ja Egyptin välissä. Rantaviivaa Libyalla on yli 1 700 kilometriä. Maasta on löytynyt öljyä, mutta Gaddafin hirmuvallan ja kuoleman jälkeen Libya ei ole saanut politiikkaansa ja talouttaan tasapainoon.
Olisiko tässä mahdollisuus tukea Afrikan työllisyyttä ja taloutta maksamalla Libyalle kansainvälistä tukea ja auttaa sitä rakentamaan lisää yhdyskuntia vastaanottamaan palestiinalaiset uusiksi kansalaisiksi suojaan ja hoitoon? Egypti tarvitaan mukaan operaatioon. On neuvoteltava siitä, miten ja millaista korvausta vastaan Egypti haluaisi olla välittämässä palestiinalaisten muuttoliikettä.
Lahjoitusten määrissä ei pidä tinkiä, sillä maailmanrauhaa ei rahassa mitata. On monia näkökohtia, jotka puhuvat valtiokohtaisten avustusten puolesta, kunhan varojen käyttöä valvotaan.
Myös Afrikan kehitys on maailman yhteinen asia. Sieltä tulevat lahjakkaat, uudet sukupolvet. Rahoittamalla Libyan kehitystä autamme maailmanrauhan vahvistumista. Varat, jotka muuten menisivät sotateollisuudelle, säästyvät yhteiskuntien kehittämiseen. Nykysotien suurin vaaramomentti, ydinsodan tahaton tai tahallinen alkaminen, estetään.
Voisikohan Martti Ahtisaaren perustama CMI-rauhanjärjestö ottaa tästä koppia?