Kolumni: Kie­li­muu­ri ui­ma­hal­lis­sa ja muita arkisia koh­taa­mi­sia tu­ris­ti­kau­pun­gis­sa

Vastaa kyselyyn: Miten vie­tät­te tal­vi­lo­maa, vai­kut­taa­ko ra­ha­ti­lan­ne suun­ni­tel­miin?

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Ky­sy­myk­siä maail­man­me­nos­ta

Lehtikirjoituksissa tuomitaan ”ydinperhe” muinaisjäänteeksi ja ehdotetaan tilalle uutta, laajaa perhemallia. Millainen se mahtaisi olla? Mistä koko ajan kasvavat eroluvut pohjimmiltaan johtuvat?

Yhtenä syynä pidetään asenteenmuutosta. Perheen perustaminen ei enää ole tulevaisuutta suunnitellessa etusijalla. Katsotaan järkevimmäksi suorittaa ensin opinnot ja sitten ammatti. Kun on perheen vuoro, tuleekin ero, eikä jälkikasvua ole ehtinyt syntyä.

Toisena syynä perheiden hajoamiseen on vallitseva elämäntyyli. Kaikkea vaivannäköä vältetään. Aina pitää olla hauskaa koulussa, kotona ja koko elämässä. Kun tulee vastoinkäymisiä, luikahdetaan odotettuun uuteen mukavuusalueeseen.

Ehkä suurin syy eroihin on se, etteivät perheen perustajat ole kehittyneet aikuisiksi vastuunkantajiksi vaan elävät vielä ”juoksukautta”. Olipa kysymyksessä mikä perhemuoto tahansa, on todistettu, että lapsista kehittyy ehjiä persoonallisuuksia, jos kasvualustan ilmapiiri on rakastava, kannustava, ehjä, kiinteä ja turvallinen.

Myös Pride-kulkue herättää kysymyksiä. Sukupuolivähemmistöt ovat viimein päässeet vapauteen ja saaneet kaikille kuuluvat ihmisoikeudet. Miksi kulkueessa reuhataan, remutaan, keikutaan ja vääntelehditään toinen toistaan oudommin? Eikö kulkueen tulisi olla raikas, iloinen tuuletus hyljeksimisen jälkeen?

Isänmaallisuus on yksi ivan ja pilkan kohde. Auta armias, jos joku möläyttää ääneen rakastavansa isänmaataan. Häntä pidetään heti pyssy kädessä heiluvana metsäläisenä. Miksi? Voihan  samalla olla myös maailmankansalainen! Naureskelu katkeaa kurkkuun, kun vieraat  tankit vyöryvät tantereellemme.

Yhteinen vaikenemisen aihe on kansankirkkomme. Sanomalehdissä näkee kuvia puolityhjistä kirkkosaleista. Jatkuvasti tuomitaan kirkot tarpeettomiksi ja ehdotetaan myytäviksi ravintoloiksi ja baareiksi. Vahingossakaan kirjoituksissa ei tuoda esiin kirkon lapsi-, nuoriso- ja diakoniatyötä.

Ivaamalla ei monipuolista taloudellista ja hengellistä avustustyötä saada sammumaan, koska meillä maan matosilla on voimakas kaipuu myös hengenravintoon. Ehkä onkin parasta, että kirkon hyvän sanoman työ kulkee omaa rataansa kaiken melskeen ja melun kuulumattomissa.