Julkisesta keskustelusta on syntynyt käsitys, että ay-liike on hakemassa veto-oikeutta hallituksen kaavailemiin työelämäheikennyksiin. Tämä on harhaanjohtavaa, ja sitä markkinoivat työnantajajärjestöt ja hallitus.
Hallituksen tekemistä esityksistä päättää eduskunta. Ay-liike ei ole tätä päätösprosessia millään tavalla muuttamassa. Poliittiset lakot on ainoa keino, jolla työntekijät ja heidän edustamansa ammattiliitot voivat puolustaa työelämän oikeuksia.
Hallitusohjelmaa muodostettaessa työnantajan etujärjestöt (EK, Suomen yrittäjät ja Kauppakamari) lobbasivat hallitusta työelämäkysymyksissä niin hyvin, että saivat enemmän kuin pyysivät. Tässä prosessissa hallitus asettui työmarkkinaosapuoleksi ja joutuu vastaamaan poliittisiin lakkoihin.
Työryhmät, joita hallitus on perustanut kolmikannan nimellä, päättyvät tulokseen 2–1 eli työnantajat ja hallitus vastaan ay-liikkeen kolme keskusjärjestöä. Hallitus ei pyri aitoon neuvotteluun ja sopimiseen, vaan näennäistoimintaan, jolla se saa ay-liikkeen näyttäytymään vastuuttomana toimijana.
Hallitus on puolustanut työelämäheikennyksiä maan taloustilalla ja jäykillä työmarkkinoilla. On puhuttu Ruotsin mallista ja siitä, kuinka Ruotsissa poliittiset lakot on kielletty. Työnantaja on poiminut rusinat Ruotsin mallista ja markkinoi sitä rajatuin ehdoin Suomeen.
Hallitus ei ole tehnyt vaikuttavuusarviota siitä, miten työreformit vaikuttavat talouteen. Valtiovarainministeriön mukaan poliittisten lakkojen kiellolla on vain 10 miljoonan euron vaikutus, muita arvioita ei ole.
Yrittäjät rahoittivat eduskuntavaaleissa poliittista oikeistoa vaalivoittoon. Tavoite oli saada Suomeen hallitus, jolla ay-liikkeen neuvotteluasema lainsäädäntökeinoin pysyvästi heikennetään.
Kuinka pitkälle hallitus ja yrittäjien keskusjärjestöt ovat valmiit menemään, sen aika näyttää. Poliittiset lakot jatkuvat pitkin kevättä ja syksyllä odottavat työehtosopimusneuvottelut, joista on ennakoitu vaikeita – lakoilta ei vältytä.
Oikeistohurmassa unohdetaan kansakunnan yhtenäisyys sekä sopimusyhteiskunnan perusta ja perinteet. Suosittelen hallitusta perehtymään sopimusyhteiskunnan historiaan, kulmakiviin ja saavutuksiin.
Ei demokratiassa voi lainsäädäntökeinoin jättää 2,2 miljoonan palkansaajan, hyvinvointiyhteiskunnan rakentajan ja ylläpitäjän ääntä kuulematta. Se on yhteiskuntarauhan ja yhtenäisyyden kannalta erittäin suuri riski. Tätä mallia on käytetty diktatuurimaista ja itänaapurissa ja seuraukset kaikki tiedämme.