Kalastus: Lo­hi­ke­sä Tor­nion­joel­la on alkanut – oletko saanut von­ka­leen, lähetä meille kuva

Katso kuvat: Suur­har­joi­tuk­set toivat Lappiin uusien liit­to­lais­ten tais­te­li­joi­ta

Ylioppilaat: Katso tästä Lapin lu­kioi­den val­ko­la­kin saajat

Mainos: Lapin Kansa Digi 13,90 €/kk – tilaa tästä

Ku­va­tai­tei­li­ja Sointu Vii­nik­ka kuollut

Sointu Viinikka kuvattuna näyttelyssään vuonna 1999.
Sointu Viinikka kuvattuna näyttelyssään vuonna 1999.
Kuva: Leena Talvensaari

Rovaniemeläinen kuvataiteilija Sointu Viinikka on kuollut. Viinikka oli syntynyt 17.12.1939, ja hän kuoli 11.5.2021 sairauskohtaukseen kotonaan Korkalovaarassa.

Viinikka oli kotoisin Rovaniemen maalaiskunnan Tolosen kylästä. Hän harrasti piirtämistä nuoresta saakka, mutta ei koskaan tavoitellut taiteesta ammattia. Hän teki taidetta päivätyönsä ohella.

Viinikan työskentelytavaksi valikoituivat puupiirrokset, ja hän opiskeli grafiikan tekemistä muun muassa Outi Heiskasen ja Tuula Mukan ohjauksessa. Viinikka tuli tunnetuksi värikkäistä töistään, joiden aiheissa myytit, luonto ja arki usein sekoittuvat toisiinsa.

Viinikka osallistui aktiivisesti näyttelytoimintaan etenkin 1980–90-luvulla. Yksityisnäyttelyiden lisäksi Viinikka esitteli töitään yhdessä Outi Heiskasen ja Merja Aletta Ranttilan kanssa. Hän osallistui myös lukuisiin yhteisnäyttelyihin sekä kotimaassa että ulkomailla.

Viinikka oli aktiivinen myös kuvataideyhdistyksissä kuten Työväen kuvataideseurassa. Hän oli Lapin taiteilijaseuran perustajajäsen ja työskenteli seuran hallituksessa sen alkuvuosina.

Suomen taidegraafikot ry:n jäseneksi Viinikka hyväksyttiin vuonna 1990.

Siivojan työ ja taide eri maailmoja

Sointu Viinikka työskenteli pitkään siivoojana Vaaranlammen koululla. Lapin Kansan haastattelussa vuonna 1993 Viinikka sanoi haluavansa pitää päivätyönsä ja taiteen tekemisen täysin erossa toisistaan. Hänen mielestään oli hyvä, että hänellä oli elämässään kaksi aivan erilaista maailmaa.

Taiteellisessa työssään Viinikka sanoi välttelevänsä kaikkea tavallista ja pikkusievää.

"Tapiovaara on minun sukulaissieluni. Hänellä ei ole yhtään koristeellisuutta. Mie itekin aina yritän varoa sitä, etteivät työt olisi niin kuin kauniit ja rohkeat", Viinikka sanoi Lapin Kansalle.