Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Kup­pi­kun­ta-ajat­te­lus­ta kak­si­puo­lue­jär­jes­tel­mään

Meillä monilla on yhteinen tavoite: Suomen etu ja menestys. Näkemyksemme reitistä ovat erilaisia, ja siksi myös keinot päämäärineen poikkeavat toisistaan paljon. Puolueita on joka lähtöön ja lisää perustetaan kaiken aikaa – yksinkertaisesti liikaa vallitsevan todellisuuden ja yhteisen nimittäjämme Suomen koon puolesta.

Mielestäni meidän pitää ottaa vaikut korvista ja herätä todellisuuteen. Tilannekuvan kokonaisvaltainen ymmärtäminen vaatii myös kuuntelua yli puoluerajojen. Nykyinen meininki on liiaksi omissa poteroissa olemista ja keskenään tykkäämistä. Viekö tämä kokonaisuutta eteenpäin? Ei mielestäni.

Kirjoittaja ehdottaa siirtymistä kaksipuoluejärjestelmään.
Kirjoittaja ehdottaa siirtymistä kaksipuoluejärjestelmään.
Kuva: Jussi Leinonen

Nykytilanteessa suurinta viisautta olisi luoda kahden puolueen järjestelmä, oikea ja vasen. Muut linjaukset ja asiat hoituisivat aina tämän kautta, yhdessä sovitun asialistan sekä prioriteettien mukaan. Näin talouden realiteetit ja painoarvo koituisivat meidän kaikkien eduksi. Toki tämä malli vaatii isoa muutosta myös poliittisten päättäjien suhteen. Tulevat eduskuntavaalit voisivat olla asiassa näytön paikka jo vaaliohjelmia luodessa.

Poliittisen johtamisen suhteen olemme eläneet jo liian kauan tragediasta toiseen. Edustajien ajallinen läsnäolo on kytketty vaikutusvaltaan aikajanaa arvostaen. Tämä näkyy niin politiikkaan tulemisessa, tuloksissa kuin seurauksissa. Strategiaa pitäisi muuttaa ja kiireesti. Pätevyys opintopolun ja työelämän näyttöjen suhteen pitäisi asettaa ensisijalle. Vähäpukeisuus ja vähäiset näytöt muualta tulisi rajata niille varattuihin ohjelmiin. Niitäkin tarvitaan, mutta ei politiikassa.

Nykyinen poliittinen malli, jossa ääniä hylätään valtavat määrät ja suurin puolue on nukkuvien, on meille enemmän kuin häpeä. Yhteislaulu siitä, että emme saaneet äänestäjiä liikkeelle ja viesti ei mennyt perille, on suurta ymmärtämättömyyttä asian ympärillä.

Asiaa voisi todentaa vertauskuvien kautta: Voisiko tästä tehdä vientituotteen? Kertooko tämä meidän todellisesta osaamisestamme ja jos, niin kuinka paljon? Pitääkö kaikille todellakin saada korkeakoulututkinto? Onko koulutuksella mitään merkitystä, jos tulokset ovat nykyisen kaltaisia?

Viime kädessä kysymys kaksipuoluejärjestelmään siirtymisestä on hyvin yksinkertainen. Halutaanko lisää ongelmia vai ratkaisuja? Maailman onnellisimman kansan olisi aika onnistua myös taloudessa.

Paremman Suomen puolesta,

Marko Hoikkaniemi