”Onko tämä siis sun loppusijoituspaikka?” Niin se kysyi. Näillä sanoilla.
Ei kuitenkaan hoiva- tai saattohoitokotiin muuttaneelta ikäihmiseltä (mikä olisi ehkä ollut perusteltua, vaikka siltikin hiukan makaaberia) tai ydinjätteeltä, vaan minulta - kolmikymppiseltä naisihmiseltä oluen äärellä Rovaniemen Grandessa.
Kysyjän kasvoja rumisti se sama virne, jonka etelästä (siis lähinnä Helsingistä) Lappiin pikavisiitille saapuneet tapaavat levittää naamoilleen jutellessaan täkäläisten kanssa.