Kiitos, Risto Pyykkö, jälleen elävästä kuvauksestasi käsipuoliprinssin vierailusta Lapissa. Hänet toi tänne Ragnar Lassinantti. Ilman Ragnaria me olisimme jääneet paljosta muustakin paitsi.
Lääninhallituksen nuorena suunnittelusihteerinä sain osallistua kaupungin prinssille tarjoamalle päivälliselle Pohjanhovin kabinetissa. Isäntänä oli valtuuston puheenjohtaja Antti Aho, joka unohti ohjeet kutsua vierasta Hänen kuninkaalliseksi korkeudekseen. Tunnelman kohottua hän lausahti: ”Hör, du, prins!” (Kuulehan prinssi!).
Apulaiskapunginjohtaja Esko Maunu isännöi kruununprinssin adjutantin pöytää, johon minutkin oli osoitettu. Illan kuluessa kabinettiin pyörähti hetkeksi hotellissa ohjelmaa esittänyt unkarilaisten tanssijattarien ryhmä. Pian yksi heistä palasi takaisin, meni kruununprinssin luo ja pyysi häneltä nimikirjoitusta ryhmän valokuvaan – ja sai sen. Adjutantti hermostui ja kertoi meille, että kruununprinssi ei kirjoita nimeään muihin kuin virallisiin papereihin. Mutta tehty, mikä tehty, ja tanssityttö sai pitää kuvansa, joka saattaa olla hänellä vieläkin.
Antti Ahon ja kruununprinssin yöllisiin retkiin minä en päässyt osalliseksi.