Hyväksyimme lain väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi. Laissa säädettiin edellytyksistä, joiden vallitessa maallamme on mahdollisuus rajoittaa kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten vastaanottamista rajatulla osalla Suomen valtakunnanrajaa ja sen välittömässä läheisyydessä Suomen täysivaltaisuuden ja kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi.
Massoittainen ihmisten siirtäminen toisiin maihin on yksi Venäjän keinoista pyrkiä vaikuttamaan Euroopan unionin rajaturvallisuuteen, kansalliseen turvallisuuteen ja yleiseen järjestykseen. Suomen on varauduttava siihen, että maahantulon välineellistämisellä painostaminen jatkuu pitkäaikaisesti ja että se saa aiempaa laajempia ja vakavampia muotoja. Käytännössä ilman tätä säädettyä lakia Venäjällä olisi ollut mahdollisuus työntää Suomeen ketä hyvänsä, sotarikollisiansa myöten. Lain sorvaaminen ja voimaan saattaminen oli todellinen työvoitto.
Perussuomalaisten johtama turvallisuustyö eteni eduskuntaan sisäministeri Mari Rantasen tuomana. Lakia on edistetty olosuhteissa, joissa vihervasemmistosiipi ja osin vasemmistoideologinen "asiantuntijajoukko" pyrkivät kaatamaan lakia. On vedottu ihmisoikeuksiin ja EU-lainsäädäntöön, puhuttu hyvinkin sinisilmäisesti rajan yli tulevien ihmisten mahdollisesta hädänalaisesta tilanteesta. On hyvä kuitenkin nähdä, että kansallisen turvallisuuden ollessa kyseessä, tätä lainsäädäntötyötä ei mikään pystynyt horjuttamaan. Eivät dosentit eivätkä ideologit. Jos pahin olisi sattunut, niin he eivät olisi tästä lopulta vastuussa olleet vaan me kansanedustajat. Sivusta on helppoa heitellä ilman vastuuta.
Kun vastuu kansallisesta turvallisuudesta on läsnä, niin nämä hyvesignaloinnit eivät enää tunnu ainakaan omassa vaakakupissani ilmiselvää päätöstä tehdessäni. Kun isänmaallisia sieluja laskettiin eduskunnassa, tulin kovin lämpimästi kiitolliseksi siitä, ettei edellisen eduskunnan ja hallituksen kokoonpano ollut enää voimissaan. Silloin ei tällaista lakia olisi turvaksemme säädetty. Sellaista ei olisi edes esitetty ja maastorajat kotikyliimme olisivat olleet sepposen selällään kaikissa tilanteissa.
Kun painoin jaa-painiketta lain puolesta, kiittelin mielessäni jokaista minulle tukensa antanutta, että sain olla yksi meistä 167 kansanedustajasta saattamassa lain kiireelliseen säätämisjärjestykseen ja siten lain voimaansaattamiseen. Itärajan kasvattina ja sotaveteraanien lapsenlapsena soin myös kiitollisen ajatuksen heille, jotka antoivat kaikkensa maamme itsenäisyyden ja turvallisuuden eteen.