Isä ajaa vaimon ja lapset pakkaseen kirveen kanssa, laittaa pirtin palasiksi ja lamaantuu lopulta kossun ääreen keittiön pöydälle.
Nykyään kuva on jo niin kliseinen, että moni sijoittaa sen helposti folkloren ja iskelmäkappaleiden maailmaan. Työttömyys, viina, kirves ja perhe / lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe, laulavat Eput. Eiköhän moinen tarina ole lähinnä yliampuva karikatyyri?
Nuoret sukupolvet tuskin ymmärtävät, kuinka yleinen kokemus on ollut.