Onnettomuudet: Mal­mi­ju­na suistui jälleen rai­teil­taan

Kuvagalleria: Pidetyn kiek­koe­ro­tuo­ma­rin ura päättyi Ro­va­nie­mel­lä

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan - tutustu ja hae tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Kumpi meistä on ahne?

Toimittaja Henripekka Kallio kirjoitti (LK 29.5.) sähkölinjan alle jäävän maan korvauksista: ”Todellisuudessa maanomistajat saavat täyden korvauksen menetyksistään, mutta he haluavat vielä enemmän”.

Minulta on pakkolunastettu kantaverkon alle jäävää maata 835 metriä. Tästä olen saanut kertakorvauksena puuston ja maapohjan arvona yhteensä 3 097 euroa. Jos 3 097 euron käyttökorvaus jaetaan voimalinjan 50 käyttövuodelle, kilometrikorvaukseksi tulee 74,18 euroa.

Metsälehti kirjoitti (26.5.): ”Fingridillä on sähköä välittävää kantaverkkoa noin 15 000 kilometriä. Yhtiön liikevoitto oli viime vuonna 290 miljoona euroa. Tästä voi karkeasti laskea, että viime vuonna Fingrid yhdeltä kantaverkkokilometriltä kääri voittoa reilut 19 000 euroa ja tämä on vain yhden vuoden tulos”. Arvoisa toimittaja, kumpi meistä on ahneempi, minä vai Fingrid?

Toimittaja korostaa, että korvauksensaaja voi ostaa vastaavan maa-alueen toisaalta, mutta jättää kertomatta sen, missä niitä on myytävänä ja miten hyvin ne sopivat olemassa olevaan kiinteistöön.

Vuonna 1977 säädetty lunastuslaki on auttamatta vanhentunut ja jäänyt ajastaan jälkeen. Lain mukaan energiayhtiöt voivat tehdä tuottavaa liiketoimintaa toisen omistamalla maalla mitättömällä kertakorvauksella.

Lunastuslakia tulee muuttaa niin, että lunastuskorvaus ottaa paremmin huomioon käyttömuodon muutoksen ja lunastajan saaman hyödyn. Tätä ajatusta on myös MTK:n taholta tuotu esille.