Suomen hävyttömän matalan (0,6 %) kaivosveron ja EU:n kriittisten mineraalitavoitteiden houkuttelemat kansainväliset malminetsintä- ja sijoitusyhtiöt ovat ottamassa omistukseensa maamme mineraalirikkaudet.
Kaivoslupia myönnettäessä luotetaan yhtiöiden konsulttien tekemiin koeporaustuloksiin ja arviointeihin siitä, onko hanke taloudellisesti kannattava. Suomalaisille veronmaksajille saattavat jäädä maksettavaksi konkurssikypsät kaivokset ja niiden ympäristökatastrofit.
Yksi räikeimmistä tapauksista lienee 1990-luvulla Kanadassa toiminut Bre-X Minerals Ltd.-malminetsintäyritys, joka sai aikaan suuren skandaalin raportoituaan valheellisesti valtavasta Busangin kultaesiintymästä Indonesiassa. Koekairauksia tehtiin 1993–1996, ja kun arviot kullan määrästä kasvoivat, kasvoivat myös sijoittajien määrät.
Yhtiö tiedotti yhä suuremmista kultamääristä ja arviot nousivat 850 tonnista 2 000 tonniin 1997. Bre-X Mineralsin osakkeen hinta nousi 0,20 Kanadan dollarista 280 dollariin. Yrityksen arvoksi arvioitiin lopulta kuusi miljardia dollaria.
Indonesian silloinen presidentti Suharto päätti 1997, että Bre-X Mineralsin kaltainen pieni malminetsintäyritys ei enää saanut yksin omistaa ja hyötyä näin valtavasta kultalöydöstä. Se määrättiin jaettavaksi Indonesian valtion kanssa ja kaivoksen toteutus annettiin luotettavalle usalaiselle Freeport-McMoRan kaivosyhtiölle.
Se teki omat tarkastukset eliminoidakseen mahdolliset talousriskit. Yhtiön geologit lähetettiin koekairaamaan kaksoisreikää Busangin kultaesiintymään, jonka tarkoituksena oli tuplavarmistaa raportoidun kullan määrä. Freeport-McMoRan lähetti kairausnäytteensä kahteen eri laboratorioon, mutta näytteistä ei löytynyt kultaa.
Bre-X kultaskandaalin uhrien joukossa olivat yksityiset sijoittajat ja kanadalaiset eläkerahastot, kuten Ontario Teachers Pension Plan ja Quebec Deposit and Investment Fund. Ne kärsivät yhteensä 170 miljoonan Kanadan dollarin tappiot.