Rovaniemen Palloseura juhlii tänä vuonna 70. vuottaan. Syksyllä ilmestyy laaja jalkapallohistoriateos Poron Voimalla – Napapiirin jalkapallon historia, jossa RoPSin historia on luonnollisesti erittäin keskeisessä osassa. Osuvasti myös Palloseuran Veikkausliiga-joukkue on rovaniemeläisempi kuin pitkiin aikoihin.
Päävalmentaja Vesa ”Vesse” Tauriainen on ensimmäinen rovaniemeläinen kauden aloittava päävalmentaja sitten Mika ”Lumikki” Lumijärven vuodelta 2005. Kesken sesongin tämän jälkeen ruoriin ovat toki hypänneet Matti ”Kolli” Vikman ja Matti ”Bägi” Hiukka.
Olen jo aiemmin kirjoittanut eri yhteyksissä, kuinka osuva valinta ”Vesse” on RoPSin päävalmentajaksi. Niitä on tässä yhteydessä enää turha toistaa.
Etelän valtakunnallisissa medioissa Tauriainen on leimattu vaikeiden taloudellisten aikojen ”alennus-Pirkkatuote-valmentajaksi.” Ihmeellinen ajatus – seurajohtaja Risto Niva on moneen otteeseen toistanut entisen huippuhyökkääjän nauttivan täysin normaalia ja samaa päävalmentajan palkkaa kuin edeltäjänsä Pasi Tuutti ja Toni Koskela.
Koko ajatus on outo – ei kai sentään Lapin Urheiluakatemian opettaja ja liikuntatieteen maisteri Tauriainen jää virkavapaalle päätyöstään ja ryhdy vain rakkaudesta lajiin stressaavaan työhön perheensä elintason kustannuksella?
Myös pelaajamateriaali on rovaniemeläisempi kuin pitkiin aikoihin ja omien kasvattien esiinmarssi poikkeuksellisen vahva. Toki nuoret lupaukset saavat peliaikaa osin olosuhteiden pakosta: RoPSin rosteri on kapea ja tällä hetkellä sairastuvalla on tungosta.
Kokeneet Eetu Muinonen ja Youness Rahimi ovat onneksi pian pelikunnossa. Kuitenkin etenkin vasta 17-vuotias laitapuolustaja Jussi Niska on esittänyt niin vakuuttavia otteita, että häntä olisi vaikea ohittaa, vaikka vaihtopenkillä olisi pelaajia jonoksi asti.
Tauriaisen jalkapalloon juuri laitapuolustajaksi nuori talentti sopii paremmin kuin Taye Taiwo. Kyllä, siis se Taiwo, joka tuota pelipaikkaa aiemmin hallitsi itsevaltaisesti ja on meriiteiltään paras Suomessa koskaan pelannut futaaja. Nopeutta vaativalla pelipaikalla konkarilla alkaa jo ikä painaa.
Lisäksi esimerkiksi avauskierroksella nuori Eerik Kantola pelasi keskuspuolustajana vakuuttavasti. Kantola ei yrittänyt mitään, mitä ei varmasti osaa ja ”Päällikkö” Zurab Tsiskaridzen tuuraaminen onnistui hienosti. Kantola on kehittynyt valtavasti viime aikoina. Samaa voi sanoa myös Tuomas Kaukuasta.
Kuitenkin RoPS tarvitsee lisää kokeneita pelaajia riveihinsä. Kaikkien nuorten, olivat he kuinka hyviä tahansa, taso ei voi mitenkään pysyä riittävän korkeana illasta toiseen. Rutiini kertyy vain kokemuksen kautta, ja nuorten peluuttaminen on kuin rahan laittamista pankkiin – liikaa vastuuta ei kuitenkaan voi vielä vasta vahvistumassa oleville hartioille laittaa. Se voi pahimmillaan murtaa nuoren ja kääntää uran laskusuuntaan.
Juho Hyvärinen on edelleen vasta 20-vuotias, mutta 83 virallista ottelua edustusjoukkueessa tekee hänestä jo kokeneen. Hyvärisen urapolku on kulkenut maltillisten ottelumäärien kautta vuosi vuodelta eteenpäin ja minuutit ovat kasvaneet maksimaalisiksi.
Juhlavuonna rovaniemeläinen RoPS tarjoaa armotonta asennetta Keskuskentän yleisölle, jota toivottavasti saapuu lehtereille koronarajoitusten sallima maksimimäärä. RoPS tarvitsee nyt kuuluisan kotiyleisönsä tuen.
Tämän kauden pelaajista teen vielä yhden noston. Keskushyökkääjä Daniel Carr näyttää viimeinkin olevan se kauan metsästetty Boris Kokon tuuraaja ja kakkoskärki.
Iso-Britannian ja Trinidad ja Tobagon passit omistava sentteri pystyy liikkeellään repimään auki vastustajan puolustusmuotoa ja tekemään itsellensä tilaa – tätä ominaisuutta ei RoPSin hyökkäysarsenaalissa ole ollut pitkään aikaan Kokon ollessa sivussa. Kaksikko sopii mainiosti yhtä aikaa kentälle Tauriaisen 4-4-2 -muodostelmassa, ja yhteispelin kehittyessä toistojen kautta RoPSilla onkin yhden raskaan tykin sijasta kentällä kaksi rynnäkkötykkiä.
Rovaniemen Palloseura – Helsingin IFK. Veikkausliigan ottelu ke 8.7. klo 18.30 Keskuskentällä.