Talvikaudella Rovaniemen Palloseuran ympärillä on tapahtunut todella paljon positiivisia asioita.
Airbnb-bisnes ja syöksykierteestä oikaistu talous olivat jo hienoja uutisia. Timo Stavitskin unelmasiirto ja 600 000 euroa sekä sensaatiomaisen 3660 kausikortin kausarihaasteen onnistuminen olivat poikkeuksellisia ilmiöitä kotimaisessa jalkapallossa. RoPS onkin ollut valtakunnallisesti esillä erityisen paljon ja todella positiivisessa valossa.
Urheilullisella puolella RoPS astui uuteen aikaan Toni Koskelan tultua päävalmentajaksi. Analyyttinen ja pedantti Koskela on erittäin moderni valmentaja. Valmennuksellisesti RoPS on varmasti nyt yksi Suomen edistyksellisimpiä seuroja ja kulkee jalkapallovalmennuksen evoluution keulaporukassa.
RoPSissa loistavaa työtä tehnyt Juha Malinen on kokenut valmentaja, mutta ei todellakaan ”vanhan liiton” valmentaja. Malinen oli Veikkausliiga-valmentajien eturivissä perehtymässä tilastoihin ja analysoimassa peliä statistiikan valossa. Hän kehitti koko ajan itseään ja pysyi mukana valmennuksen evoluutiossa. Silti esimerkiksi Koskelan ennen kaikkea harjoituksiin tuomat tieteelliset elementit ovat jälleen askel kohti uudenaikaisempaa valmennuskulttuuria.
Koskelan mukanaan tuoma uusi lähestymistapa harjoitteluun oli varmasti RoPSin vanhalle pelaajakaartille jonkinlainen yllätys. Enää ei voida puhua, että pelaajilla olisi kahdet harjoitukset päivässä, vaan heillä on kokonainen työpäivä. Ja niin ammattilaisilla pitää ollakin.
Kulttuurinmuutoksessa keskeisessä roolissa ovat olleet myös kakkosvalmentaja Pasi Tuutti sekä fysiikkavalmentajat Jari Alamäki ja Tuomas ”Tuska” Könönen .
Nyt joukkue kokoontuu jo tunti ja vartti ennen harjoitusten alkua. Näin se irrottautuu kotiympyröistään, yöuniltaan tai pelikonsoleistaan ja kokoontuu yhteen. Pelaajien lihashuolto ennen harjoituksia perustuu aiemmin kerättyyn ja kartoitettuun tietoon pelaajien henkilökohtaisesta fysiikasta.
Fysiikkavalmennuksessa yksilön tarpeet ovat keskiössä. Ennen harjoituksia treenit käydään myös teoriassa läpi, pureudutaan keskeisiin teemoihin ja tekemisen funktio tehdään joukoille selväksi. Koskela suunnittelee jokaisen harjoituksen tarkasti etukäteen. Myös pelaajiston fyysistä kuormitusta tarkkaillaan systemaattisesti. Pelaajilla on sykemittarit, joilla rasitustasoa seurataan.
Myös pelaajien nestetasapainoa tarkkaillaan. Merkittävänä tukena on lisäksi Quanter-sovellus. Se tekee aamuisin hyvinvointikyselyn pelaajalle, seuraa ruokailuja sekä unirytmiä. Quanter kyselee myös harjoitusten tehoa ja laatua sekä pelaajan rasitustasoa.
Toiminta on yhä lähempänä ulkomaisten huippuseurojen toimintakulttuuria. On helppo nähdä RoPSin olevan nuorille jalkapalloilijoille entistäkin kehittävämpi ympäristö.
Tässä on vain pieni osa Koskelan ja hänen valmennustiiminsä tuomista uusista asioista. Siitä ei ole mitään takeita, tuottavatko uudet menetelmät yhtään sen enempää pisteitä kuin aiemmat. Edistyksellisiä ja nykyaikaisia ne joka tapauksessa ovat.
Liiallinen analyyttisyys, tieteellisyys, pitkät palaverit ja loputtomat detaljit voivat ajaa pelaajien pääkopan jumiin, etenkin, kun suomalaisessa jalkapallokulttuurissa tällaiseen ei ole totuttu. Koskelan on löydettävä keskitie – teoreettisuus on joskus tanssia veitsenterällä.
