Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2012 Rovaniemen Palloseuran (RoPS) miesten edustusjoukkue aloitti sarjakautensa toiseksi korkeimmalta sarjatasolta Ykkösestä. Tuolloin yhdeksän vuotta sitten ”Karo” Virtasen joukot marssivat voitosta voittoon ja varmistivat Veikkausliiga-nousun historiallisen aikaisin jo elokuussa – ilman yhtäkään tappiota.
Mikko Mannilan luotsaaman vuosimallia 2021 olevan Palloseuran tie on ollut kaukana tuosta maagisesta paraatimarssista: ennen juhannusviikon tiistain Vaasan reissua RoPSilla on seitsemästä pelistä kasassa kahdeksan pinnaa ja sijoitus on vasta kahdeksas. Toki sarja on tasainen – matkaa kärkiseura Jaroon ei ole kuin kuusi pinnaa. Silti heikko sijoitus ja vain kaksi voittoa ovat huolestuttavia signaaleja – onko Palloseurasta sittenkään nousutaistoon?
RoPS on ainakin jossakin määrin pelannut tuloksiaan paremmin. Tappiot ja pistemenetykset tiivistyvät pitkälle kahteen asiaan – tehottomaan hyökkäyspeliin ja isoihin henkilökohtaisiin virheisiin. Virheitä sattuu urheilussa aina, mutta kun maalinteko on tervanjuontia, vastustajan maaleihin johtaneiden virheiden merkitys on noussut todella isoksi. RoPS on tehnyt vain maalin per ottelu – eniten verkkoa heiluttanut ryhmä Jaro on osunut tuplasti paremmin ja tehnyt 14 kaappia. Jaro on päästänyt maaleja saman verran kuin RoPS – kahdeksan. RoPS on puolustanut hyvin yksittäisiä maalivahdin tai puolustuspään pelaajien virheitä lukuun ottamatta, mutta hyökkäystykistön putket ovat tukossa!
RoPSin paras maalintekijä Srdan Vujanklija on osunut kolmesti ja niistäkin kahdesti pilkulta. Vujanklija on erinomainen sentteri, mutta hän on jäänyt liian vähille palloille. Lisäksi serbi on nyt loukkaantuneena. Tällä hetkellä on vaikea sanoa, onko kyse hyökkäyspelin taktisesta köyhyydestä vain yksinkertaisesti heikosta pelaajamateriaalista. Vielä en lähtisi Mikko Mannilan pelikirjan hyökkäystä käsitteleviä sivuja arvostelemaan.
RoPSin peli etenee hyvin aina hyökkäyskolmannekselle asti, mutta sitten joukkue on sormi suussa. Peli on liian staattista ja hidasta, jolloin vastustaja ehtii ryhmittyä pallon alle ja tukkia syöttösuunnat. Pelinopeus on liian hidas. Hitautta selittävät ainakin osittain tällä hetkellä joukkueen vauhtikoneiden loukkaantumiset. Nopea Veka Pyyny ei ole pystynyt pelaamaan täysipainoisesti. Pyyny ei ole kliininen maalintekijä, mutta liikkeellään laituri toisi kaivattuja jalkoja kentälle. Samoin nopea Tuomas Kaukua on taistellut vammojen kanssa. Vujanklijan tilanne jo mainittiinkin – toki hän tekee tilaa pelikäsityksellään ja ajoituksillaan, ei nopeudellaan. Joku on voinut jo unohtaa hyökkäyspelin kannalta huipputärkeän Jussi Niskan. Aktiivinen ja moderni laitapakki on sivussa elokuulle asti. Ei käy Mannilaa kateeksi.
Jäljelle jää kokemattomia poikasia, joilta ei voi vaatia jatkuvaa vastuunkantoa ja kokenut Simo Roiha. Roihan työmäärä on valtava, mutta ruuti on ollut märkää. Lisäksi ”Simppa” ei ole Mannilan pelitavassa parhaimmillaan. Toki jopa yksi onnistuminen voi pudottaa apinan sentterin harteilta, mutta varsinainen ratkaisu koko maalinteko-ongelmaan Roiha ei ole. Hän on pelannut pitkän uran, mutta ei ole koskaan ollut maalitykki – avut ovat muualla. Parhailla kausillaan liigassa ”Simppa” on osunut kuusi kertaa – sesongeilla 2014 ja 2017, ja tuolloin RoPS pelasi Roihalle paremmin sopivaa Juha Malisen ”tsemppifutista”. Jarkko Luirolta voidaan myös odottaa osumia, mutta liian suuria odotuksia Kakkosen maalitykin harteille ei saa laskea.
RoPS voi vielä kampeutua mukaan nousutaistoon, mutta hyökkäyspelin ja maalinteon on korjaannuttava lähes taikaiskusta!