Kun talvisota päättyi 13.3.1940, Suomen ulkopoliittinen johto teki pian presidentin johdolla Saksan kanssa sopimuksen, joka oikeutti sen sijoittamaan sotajoukkoja varusteineen Pohjois-Suomeen. Keväällä 1941 saksalaissotilaita oli jo kymmeniä tuhansia Suomessa.
Saksalaiset ja suomalaiset aloittivat sotatoimet Neuvostoliittoa vastaan kesäkuussa 1941. Into oli kova. Yleinen hokema oli, että "nyt emme ole yksin". Sodan piti kestää vain kolme viikkoa, heinätöihin piti ehtiä.
Kun sotaa oli käyty kolme vuotta, tappio sotarintamalla näytti selvältä. Kesällä 1944 oli pakko tehdä aseleposopimus Neuvostoliiton kanssa ja ryhtyä häätämään saksalaisia pois Suomesta. Kun ystävä muuttuu viholliseksi, viha on armoton ja jälki sen mukaista. Sen saivat evakosta palaavat pohjoissuomalaiset todeta.
Lapin sota päättyi 27.4.1945. Sotien jälkeen Suomea johtivat sodan ja sen seuraukset kantaneet, kantapään kautta oppineet johtajat.
Tämä ajanjakso päättyi 1.3.1994, kun presidentti Koiviston toinen virkakausi päättyi. Ulkopolitiikassa tapahtui muutos. Suomi alkoi lännettyä. Nato-kiima sai entistä enemmän tuulta siipiensä alle.
Ensimmäiset vieraan vallan sotilaat olivat jo viime vuosituhannen lopulla Suomen maaperällä harjoittelemassa sodankäyntiä suomalaisten kanssa. Kenraalit tekivät sotilaallisia sopimuksia Nato-maiden kanssa, kaikista ei edes eduskunta tiennyt mitään.
Ukrainan sota tuli kuin tilauksesta Nato-kiimaisille, aseisiin ja asevarusteluun uskoville suomalaisille. Eduskunta teki Nato-päätöksen mielipidetiedustelujen perusteella. Liittymispäätöstä vastustavat mielipiteet eivät päässeet julkisuuteen. Yhtään vaatimusta kansanäänestyksestä en kuullut. Kaikki mielipiteet eivät päässeet julkisuuteen.
Nyt asevarustelu kiihtyy ja kenraalit määrittelevät sen, minne saa rakentaa vihreää siirtymää auttavia tuulivoimaloita ja mitkä tiet, rautatiet ja sillat on syytä kunnostaa. Puolustusministeri sanoo, että "meidän tulee valmistautua pitkäkestoiseen sotaa". Ulkopoliittinen tutkija sanoo, että "reserviläisten on syytä olla hyvässä kunnossa vuonna 2025". Kukaan ei puhu rauhan ja ystävyyden politiikasta.
Yleinen hokema on sama kuin 84 vuotta sitten: "nyt emme ole yksin". Onko jälki samanlaista kuin silloin? Ei ole, vaan paljon pahempaa.