Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision uudistamisen vuoteen 2040. Tavoitteena on vastata nopeasti muuttuvaan toimintaympäristöön ja tunnistaa tarvittavat toimenpiteet vision saavuttamiseksi.
Visiotyön taustamuistiosta käy ilmi, miten tulevaisuus tuo ennennäkemättömiä haasteita työelämässä tarvittaville taidoille ja niiden kouluttamiselle. Globalisaatio, kestävyysmurros, digitalisaatio ja tekoälyistyminen ovat vain muutamia esimerkkejä tekijöistä, jotka uudistavat ammatteja, työskentelytapoja ja osaamisvaatimuksia.
Digitalisaatio ja automaation kehittyminen mahdollistaa sen, että koneet voivat tehdä yhä enemmän toistuvaisluonteisia tehtäviä, mutta tekoälyn kehittymisen myötä myös yhä enemmän luovaa työtä. Tämä muuttaa nopeasti työn tekemisen tapoja ja työhön tarvittavia osaamisia.
Elämme tietointensiivisen työn, luovan ajattelun ja rohkeiden kokeilujen aikakautta, mutta samalla organisaatioissa johdetaan ja organisoidaan työtä edelleen teollisen ajan mallien mukaisesti. Niissä mitataan työhön käytettyä aikaa ja välittömiä tuloksia, vaikka pitäisi mitata kyvykkyyttä oppia ja muuttua. Sitä edistävät esimerkiksi psykologinen turvallisuus, luottamus, tunneäly, systeemiäly, luovuus ja riskinottokyky.
Keskustelu Suomen koulutusjärjestelmän kehittämisestä on lisääntynyt. Kasvuriihi-työryhmän puheenjohtaja Risto Murto kirjoitti (HS 21.3.), kuinka osaavat, motivoituneet ihmiset ja heidän yhteistyönsä ovat tärkein kestävän kasvun lähde. Työurat eivät ole enää yhtä standardoituja kuin muutama vuosikymmen sitten, vaan ne ovat entistä hajanaisempia ja polveilevampia. Kouluttautuminen tietylle alalle tai pelkkä tekninen osaaminen eivät riitä valmistamaan oppijoita työelämään.
Toimintaympäristön muutos näkyy jo Lapin ammattikorkeakoulussa. Odotukset ja toiveet yksilöllisistä koulutuspoluista ovat moninaistuneet ja vaikuttavat opintotarjontaan. Opintopolkujen joustavuuden ja etä- ja verkko-opiskelun yleistymisen lisäksi tarjontaa on laajennettu pienemmillä osaamiskokonaisuuksilla.
Tarjonnan kehittäminen ei riitä. On kehitettävä myös pedagogisia ratkaisuja, jotta oppijat pystyvät toimimaan vaikuttavammin reaalimaailman nopeasti muuttuvissa tilanteissa ja näkemään muutoksissa tulevaisuuden mahdollisuuksia. Esimerkiksi opiskelu monialaisissa tiimeissä niin lähi- kuin verkko-oppimisympäristöissä vahvistaa oppimis- ja muutoskykyä edistäviä metataitoja.
Luova yhteistyö ja rohkeat kokeilut edellyttävät luottamusta ja hyviä ihmissuhdetaitoja, arvostelukykyä ja empatiaa – mutta myös rakentavaa konfliktointia, jolla uskalletaan haastaa nykyisiä ajattelu- ja toimintamalleja, ja löytää tulevaisuuskestäviä ratkaisuja.
Korkeakoulutus on edelleen kannattava investointi, ei vain taloudellisesti vaan myös tulevaisuuskestävien taitojen oppimisen kannalta. Monipuoliset tiedonkäsittely- ja käyttötaidot sekä kriittinen ajattelu ovat yhteydessä koulutustasoon ja yleiseen elämäntyytyväisyyteen.
Korkeakouluopiskelijat suhtautuvat tulevaisuuteen luottavaisesti, vaikka toimeentulonsa epävarmaksi kokevien osuus onkin kasvanut. Polarisoivat poliittiset ja identiteettikysymykset heijastuvat myös korkeakoulutukseen. Senkin vuoksi on yhä tärkeämpää oppia toimimaan maailmassa, joka on vaikeammin ennustettava, epävarma, kompleksinen, kaoottinen ja monitulkintainen.