kolumni: Han­ka­lat ajat vaa­ti­vat jät­ti­mäi­siä uh­rauk­sia, mutta ei koskaan kau­pun­geis­sa

Pian kylmenee: Lapissa voi olla pa­rin­kym­me­nen­kin asteen yö­pak­ka­sia

Tilaajille

Ko­va­luon­toi­ses­ta Hiposta varttui yksi kaik­kien aikojen par­hais­ta suo­men­he­vos­tam­mois­ta

Menestyminen on raviurheilussa pienestä kiinni. Tapio Perttunen kuuli ennen vuoden 1981 kuningatarkisan päätösmatkaa Hipon kärrynpyörästä epämääräistä rahinaa. Perttunen puntaroi, että nyt olisi painavampiakin asioita käsillä, mutta kai tämä on tarkistettava.

Ääni lähti hajonneesta laakerista. Se vaihdettiin ehjään, ja Perttusen ohjastama Hipo voitti sekä päätösmatkan että kuningattaren tittelin.

– Olen miettinyt, että ei Hipo rikkinäisellä laakerilla olisi kolmea kierrosta voitokkaasti jaksanut, näkee tamman taustavoimiin kuulunut Tapion isoveli Eero Perttunen.

Hipon tie tähtiin ei ollut sileä.

Haluatko lukea tämän jutun?

Tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita

Rajaton lukuoikeus verkkosivuilla ja sovelluksessa Näköislehdet (ma-la) ja arkisto Galleriat, videot ja live-lähetykset Podcastit Päivittäiset uutiset sähköpostiisi