Ystäväni tärisee koulun vessassa ja pelkää kuollakseen. Kädet ovat hiestä märät ja silmät kyynelistä turvonneet. Hänen viimeinen murheensa on väliin jäävä matikantunti, sillä ahdistuskohtaus ei päästä otettaan. Epätoivo iskee, kun syvään hengittäminenkään ei onnistu.
Sinua jännittävät tulevat kokeet ja sanot, että sait “mental breakdownin” tai “ahdistuskohtauken” viime yönä. Kun vettä sataa ja kaveri ei pääsekään yökylään, sinua masentaa. Kun naapuriluokan Antti ei ymmärtänyt heittämääsi läppää, Antti on “autisti”. Milloin näistä termeistä tuli yleiskieltä?
Masennus on diagnoosinakin yleistynyt, mutta liian usein siitä on tullut ilmaus sille, kun surettaa ja kaikki ei menekään kuten Strömsössä.