Kun Miika Nousiaisen sukupolvi on vanhainkodeissa, niissä soi melodinen hevimusiikki.

- Yhteislauluksi se voi olla liian vaikeaa, hän pohtii.

Hevi on alle ja yli nelikymppisten suomalaisten miesten yhteinen asia. Se on edelleen myös Nousiaisen lempimusiikkia. Kesällä hän oli Iron Maidenin keikalla. Nousiainen saattaa kuunnella heviä kirjoittaessaankin.

Tuota hänestä ei ehkä tiedetä.

Miika Nousiaisella on pehmeä ääni, lempeät silmät ja suomalaisittain jännän harmaa tukka. Niistä hänet tunnetaan.

Miika Nousiainen liikehtii kahvilan tuolissa ja skannaa lähiympäristöään aina, kun siinä jotain muutosta tapahtuu. Hänellä on Helsingin Hakaniemen kauppahallin kahvilaan kotoaan vain muutaman askeleen matka.

Hakaniemessä Nousiainen on asunut jo 18 vuotta. Helsinkiin hän muutti lukion toiselle luokalle äidin työpaikan perässä.

Aamuisin Nousiainen lähtee usein kävelemään ja kahville. Hän on mukavan miehen maineessa, ja tv:stä tutulle tullaan kadullakin juttelemaan.

Nousiaisen mielestä suomalaiset ovat hyvin kilttejä. Palaute, jota kadulla annetaan, on 99-prosenttisesti positiivista: "luin kirjan, kiitos siitä" tai "hauska oli se tai se juttu tv:ssä".

Torstai-iltana Nousiainen palasi ruutuun uutuussarjassa Pitääkö olla huolissaan. Siinä hän keskustelee Jenni Pääskysaaren johdolla kirjailijakollegoidensa Tuomas Kyrön ja Kari Hotakaisen kanssa. Elokuussa ilmestyi Nousiaisen neljäs romaani Juurihoito. Se saa teatteriensi-iltansa Kansallisteatterissa marraskuussa.

Juurihoito-kirjassa kohtaavat erilaiset ja eri puolilta maailmaa tulevat ihmiset. Kuka oli täällä ensin? Siitä tuli kirjan alitajuinen teema jo ennen Euroopan pakolaiskriisiä.

- Tännekin on aina tultu ja täältä on lähdetty. Omaakin sukuani on lähtenyt siirtolaisiksi Australiaan leveämmän leivän perässä. Sitä yritin muistutella itselleni ja sitä kautta lukijalle, sanoo Nousiainen.

Pitääkö viime viikkojen tapahtumista Suomessa olla huolissaan?

- Ei voi olla olematta huolissaan. Kaukana toisistaan olevat tahot huutavat kovaan ääneen. Välillä tuntuu, että välimuotoja ei ole. Ihmettelen, mihin tämä kaikki johtaa.

Kirjassa myös latte-Suomi kohtaa pikkukaupungit. Nousiainen myöntää päivä päivältä ajautuvansa syvemmälle latte-Suomeen, kuplaan, miksi sitä haluaakaan nimittää.

Juuriaan pikkukaupungeissa hän ei kuitenkaan halua unohtaa.

Liikkuvan perheen lapsi syntyi Haukiputaalla, vietti lapsuutensa Säynätsalossa ja nuoruutensa Heinolassa. Säynätsalo oli lintukoto, kolme saarta keskellä Päijännettä. Jälkikäteen lapsuus tuntuu varjellulta, vaikka vapauttakin oli.

- 8–9-vuotiaana oltiin keskenämme veneellä Päijänteellä kalassa. Tuskin kukaan nykyään päästää sen ikäisiä keskenään kaikkialle.

Nuoruuden Heinolassa Apulannan Toni ja Tuukka olivat koulussa kahta luokkaa alemmalla.

Yläasteella se on iso ikäero. Seiskat muistavat ysit, mutta ei toisin päin.

Nousiainen muistaa kuitenkin bändin vihaisina punkkareina. Muut ikätoverit soittivat tuolloin melodista heviä.

Nousiainen on 1990-luvun lama-ajan nuori, mutta hänen elämässään se ei ollut synkkä kausi.

- Omassa perheessäni muuttoja ja työpaikkojen menetyksiä oli jo ennen lamaa. Oikeastaan juuri lama-aikaan minulla oli kesätyöni McDonaldsilla ja ensimmäistä kertaa omaa käyttörahaa.

Tehdaspaikkakunnan lapsena Nousiainen kokee jonkin sortin velvollisuutta kertoa tehdaspaikkakunnista myös tarinoita.

- Kirjailijakunta on taustaltaan aika keskiluokkaista, monilla on myös kulttuuritaustaa. Itse olen nähnyt toisenlaista maailmaa, ja siitä on ihan kiva kertoa.

Nousiaiselle Hakaniemessä asuminen ei poikkea pikkukaupungissa elämisestä: kaikki on lähellä, parturit ja kauppojen henkilökunta ovat tulleet tutuiksi.

Ero löytyy siitä, että Hakaniemessä tarjolla on monipuolinen juustotiski ja nyhtökauraa. Luultavasti myös kahviin kauramaitoa, joka on yksi Juurihoito -kirjan päähenkilön määrittäjistä. Päähenkilö on moderni mies, luomuisä, joka hauduttaa lapsilleen uunipuuroa kauramaitoon.

- Kirja on fiktiota, ja siinä pitää liioitella. Selkeästi se on kuitenkin maailma, josta on luonteva kirjoittaa. Isyys on muuttunut niin paljon, enimmäkseen hyvään suuntaan. Otetaan vastuuta ja ollaan läsnä.

Nousiainen on kohta neljävuotiaan pojan isä. Onko hän itse kauramaitoisä? Puhtaasti koti-isänä hän ei ole ollut, koska kahden freelancer-kirjoittajan taloudessa mennään "tasaisella vuorovedolla". Leikkipuisto on kuitenkin tuttu kohde.

- Ostin leikkipuiston isänpäiväbrunssille munkkeja lähikaupasta. Samaan pöytään tuli isä, joka oli herännyt aikaisin tekemään kauramaitoon uuniomenapuuroa. Se jäi mulle päähän, että noinkin voi olla.

Miika Nousiaisesta tuli kirjailija 33-vuotiaana, kun hitiksi noussut Vadelmavenepakolainen ilmestyi. Kirjailijuus on kuin poliitikkous: elämänkokemuslaji, joka antaa armoa iälle.

- Lapsuudenkaverini Arto valitsi jääkiekon. Kun Vadelmavenepakolainen ilmestyi, muistan, miten minusta kirjoitettiin nuorena lupaavana kirjailijana ja hänestä veteraanikiekkoilijana.

Televisiossa Nousiainen on kirjailija, kirjailijamaailmassa hän on televisiotyöntekijä.

- Olin yhdeksän vuotta uutistoimittajana, sen jälkeen käsikirjoitin tv-ohjelmia. Romaaneja olen kirjoittanut vasta neljä. Olenko ehkä kuitenkin vielä enemmän tv-työntekijä, joka on tehnyt kirjoja, kuin kirjailija, joka esiintyy tv:ssä.

Ennen kirjailijan uraansa Nousiainen työskenteli Huomenta Suomen uutistoimittajana. Niiltä ajoilta hän ei muista niinkään skuuppeja vaan menetettyjä skuuppeja.

- Muistan kokouksia, joissa kerrottiin, mistä Ylellä oli ollut skuuppi. Olin, että "tuoko oli skuuppi, ihmisethän puhuivat siitä jo kauan sitten yliopiston korisvuorolla".

Anneli Jäätteenmäen Irak-kohuun sekaantuneen Martti Mannisen Nousiainen sai kuitenkin ainoana toimittajana langan päähän.

- Pyytelin niin paljon anteeksi, että hän varmaan sääli minua ja sanoi, että "laita nauha pyörimään".

Kunnollisten taiteilijoiden sukupolveakin Nousiainen edustaa. Missään vaiheessa hän ei ole rellestänyt.

- Kunpa olisinkin! Olisi hienoa, jos olisin ollut jossain Berliinissä luomassa installaatioita.

Kirjallisuus saa olla kiitollinen Nousiaisen opiskeluporukasta valtiotieteellisessä. Juha Itkosen lisäksi siihen kuului kirjailija Mikko-Pekka Heikkinen.

Nousiainen kuvailee itseään virkamiestaiteilijaksi.

- Eivätkö rock-tähdet elä jo kaikkein terveellisimmin: lenkkeilevät ja syövät kasvisruokaa. Iskelmälaulajat sentään vielä törttöilevät humalassa.

Nousiaisen valtaa lämmin aalto, jos hän vielä näkee jossain "oikean taiteilijan".

- On harmi, jos taiteilijakuva menee niin tylsäksi kuin minä ja Juha Itkonen ollaan. Tänäkin iltana ollaan menossa pelaamaan sählyä.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös