Päivittyvä lista: Näissä pai­kois­sa on voinut al­tis­tua ko­ro­na­vi­ruk­sel­le Lapissa

mainos : Syys­mark­ki­na­tar­jous, Lapin Kansa Digi 2,99 €/viik­ko. Tilaa tästä.

Kolumni

Ko­ro­na­jo­not naa­pu­ri­ra­joil­la

-
Kolumni

Heinäkuun puoliväliin ajoittuvana torstaina matkailuauton mittariin oli kertynyt jo 450 kilometriä. Pidimme Kilpisjärvellä ajotauon, jonka aikana söimme poronkäristystä, asioimme kylän ainoassa ruokakaupassa ja tankkasimme dieseliä. Sitten lähdimme rajaa kohti.

Olimme varautuneet työpäivän mittaiseen jonotukseen. Ohitimme Suomen tullin kuten ennen korona-aikaa – paitsi kasvojamme peitti maski ja kylmäsäilytystä tarvitsevia tuliaisia oli vähän.  Kello oli 18.05 ja lähestyimme vuosia käytöstä poisollutta Norjan tullia. Tähysin eteenpäin ja sanoin, missä se on – se jono.  Edessäpäin, jos on, sanoi mieheni.

Aprikointimme keskeytti poliisi. Hän käveli ajoradalle ja antoi pysähtymismerkin. Edessämme oli auto ja sen ympärillä kauttaaltaan suojautuneita näytteenottajia tikkuineen. He työntelivät tikkuja autossa istuvien sieraimiin.

Huomasin tien sivussa kaksi autoa. Niiden matkustajat seisoskelivat autojen ulkopuolella ja odottivat koronatestin tuloksia. Poliisi tuli automme viereen. Ojensimme hänelle passit ja omakannasta tulostamamme koronarokotustodistukset.

Poliisi vilkaisi passeja ja skannasi todistuksissa olevia leimoja.

Vitkastelematta hän ojensi paperit takaisin ja toivotti hyvää matkaa. Rajanylitys kesti pari minuuttia.  Hyvä ajoitus, sanoin, sillä radiossa eräs matkalainen kertoi olleensa tarkastuspisteessä klo 9.00 ja odottaneensa yhdeksän tuntia.

Palasimme Jäämereltä neljän vuorokauden kuluttua ja tarkastuspisteellä norjalainen poliisi heilautti meille kättään Suomen suuntaan.  Suomen tullissa rajamies tarkasti sukkelasti passit ja rokotustodistukset.

Kilpisjärvellä söimme lounaan, tankkasimme dieseliä ja töräytimme taas tienpäälle. Viikon kuluttua tiistaina olimme uudella matkalla ja saavuimme aamupäivällä Karigasniemeen. Pienessä kylässä ravintolapalveluja ei juuri ollut ja Suomen tulli oli lähes huomaamaton.

Muutaman kilometrin päässä tien tukki pysähtynyt auto ja tienpenkalla niitä oli lisää.  Poliisi tutki nopeasti tiellä olevan autokuskin paperit ja auto lähti eteenpäin.

Ajoimme poliisin osoittamaan paikkaan ja ojensimme passit ja rokotustodistukset. Saimme hyvänmatkan toivotukset ja sillä siisti.

Parin päivän kuluttua ylitimme Norjan ja Suomen välisen rajan Utsjoella. Saamensillalla norjalainen poliisi pysäytteli Suomesta tulevia ja meidät hän vinkkasi jatkamaan matkaa. Suomen puolella ei ollut rajamiehiä eikä minkäänlaista kontrollia.

Utsjoella söimme lounaaksi lohta, kävimme kylätalolla ja kirkkotuvilla.

Samaan aikaan Norjassa asuva suomalais-ranskalainen perhe tuli Suomeen Kilpisjärven rajanylityspaikalta. Täysin rokottamaton ranskalainen perheenisä testattiin paikanpäällä. Testi oli negatiivinen. Yhden rokotusannoksen saanut suomalainen perheenäiti ja lapset ohjattiin testattavaksi heidän matkansa varrella olevaan Ivalon terveyskeskukseen kolmen vuorokauden aikaikkunassa. He palasivat Norjaan seuraavana sunnuntaina. Jos he olisivat palanneet seuraavan viikon alussa, niin tilanne olisi ollut erilainen Lapin sairaanhoitoalueella huonontuneen koronatilanteen vuoksi. Elokuussa ylitimme Tornion ja Haaparannan rajanylityspaikan ilman kontrollia ja jonoa.

Paluumatkalla Suomeen rajamiehet kysyivät terveystodistusta. Meille, joilla asiat olivat kunnossa ja esitimme rokotustodistukset, ei ollut jonoja, mutta koronatestiin jonottavilla asiat olivat toisin.