Maailman asento koronan jälkeen on vielä arvoitus, mutta yhtä erityisesti viime vuosikymmeninä dominoivaa ajatusta ihmisestä pandemia on jo onnistunut ainakin hetkellisesti horjuttamaan: individualismia, tätä pohjatonta yksilön palvontaa, jossa ihmisellä on paljon oikeuksia mutta vähän velvollisuuksia yhteisöään kohtaan.
Sillä homma on niin, että olemme taipuvaisia ajattelemaan pahinta, myös toisista ihmisistä.
Koko länsimainen taloustiede ja yhteiskuntamme nojaavat ajatukseen ihmisestä absoluuttisen itsekkäänä olentona, jonka tärkein päämäärä on oma etu.