Toivo Kestilä astelee toimitukseen marraskuisena päivänä mukanaan tarina, josta hän haluaa jutun lehteen. Tarina ei ole aivan tuore, sillä se täytyy aloittaa 1800-luvulta erään talollisen unesta.
Talollinen näki unensa Konttijärven rannalla. Konttijärvi löytyy kartasta noin kymmenen kilometriä Rovaniemeltä suoraan etelään. Järvi tunnetaan hyvänä kalavetenä ja sen rannoille on rakennettu kymmenkunta mökkiä.
Ilman Toivo Kestilää Konttijärveä ei enää olisi. Hän pelasti järven viisi vuosikymmentä sitten.
Unessa vesi laski ja järven pohjasta kasvoi heinää
Konttijärvi oli kalaisa järvi jo 1850-luvulla. Siellä kävi kalassa myös talollinen Juho Ylioja, joka omisti maata järven rannalta. Hän oli siirtänyt järven rantaan pienen hirsikämpän, jotta kalastusretkillä olisi mukavampi yöpyä.
Eräänä kesäpäivänä Juho Ylioja laittoi verkot veteen ja asettui loikoilemaan järven rannalle. Tarinan mukaan Ylioja nukahti auringonpaisteeseen ja näki kummallisen unen.
Unessa Konttijärven vesi alkoi laskea länteen päin niin nopeasti, että pian järven multainen pohja tuli näkyviin. Järven pohjasta alkoi kasvaa heinää, ja heinikko kasvoi niin korkeaksi, ettei Ylioja nähnyt sen yli.
Tähän Ylioja heräsi ja tajusi, että uni saattoi olla merkki. Hän lähti kiertämään järveä ja etsimään paikkaa, jonne vesi oli unessa laskenut. Ylioja löysikin pienen ojan, joka laski järvestä pois päin.
Ylioja ymmärsi, että jos ojan leventää kanavaksi, järvi kuivuu ja muuttuu niityksi. Hyvät heinämaat olivat karjataloudessa tarpeen, ja siksi Ylioja päätti ryhtyä toimeen.
Tarina kertoo, että kanavaa kaivettiin miesporukalle yhteensä viiden vuoden ajan. Työ tuotti tulosta, järvi kuivui ja alkoi kasvoi heinää. Myöhemmin Juho Ylioja sai järven heinämaihin valtiolta 50 vuoden nautintaoikeuden.
Olli Kestilä perusti asutustilan
Nautintaoikeus siirtyi isältä pojalle, Olli Yliojalle. Vuonna 1928 nautintaoikeutta oli jäljellä viisi vuotta, kun Ylioja halusi myydä sen ja maansa järven rannalla.
Toivo Kestilän isä Olli Kestilä kuuli tästä ja meni Yliojan puheille. Kun Ylioja kertoi hinnan, Kestilä kaivoi pörssin taskustaan ja maksoi sen mukisematta.
– Kauppakirjaa tai kuittia kaupasta ei ole säilynyt, joten hinta ei ole tiedossa, Toivo Kestilä kertoo.
Kuivuneen Konttijärven rannalla ei ollut edelleenkään muita rakennuksia kuin Juho Yliojan sinne kuljettama kalamaja. Olli Kestilä kuitenkin ryhtyi rakentamaan sinne asutustilaa, jonne Toivo Kestilä syntyi vuonna 1931.
Kestilän tilalla pidettiin parhaimmillaan parikymmenpäistä lypsykarjaa, ja Konttijärvestä tehtiin karjalle heinää. Vesijättömaa oli kuitenkin sen verran märkää, ettei sinne ollut asiaa traktorilla. Siksi valtiokin tuli 1950-luvulla mukaan isoon urakkaan, jossa järvi yritettiin kuivattaa aiempaa perusteellisemmin.
Työt eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta. Kun montusta kaivoi maata pois kuution verran, yön aikana maata valui takaisin kaksi kuutiota, Toivo Kestilä kuvailee.
– Järven pohjassa on kymmenittäin isoja hetteitä, joista nousee jonkin verran vettä koko ajan. Sen takia järveä oli mahdoton kuivata, Kestilä sanoo.
Veden voi nostaa omalla vastuulla
Kestilän 13-lapsisesta perheestä kaikki muuttivat pois Konttijärveltä Toivoa lukuunottamatta. Toivo osti tilan vuonna 1968, mutta piti karjaa vain vuoden verran.
Heinämaa, jonne ei päässyt koneilla, oli käynyt tarpeettomaksi, ja kuivunutta järveä katsellessa Toivon mieleen nousi idea: voisiko järven palauttaa ennalleen.
Järvi oli jo rannoiltaan pusikoitunut, joten Toivo Kestilä alkoi aluksi raivaamaan rantoja. Samalla hän yritti hakea vesioikeudesta lupaa järven entisöintiin. Oikeudesta kerrottiin, ettei lupaa voida antaa, koska paikka ei ole enää järven kirjoissakaan.
Kestilää kuitenkin neuvottiin, että hän voisi nostaa järveen veden omalla vastuullaan, kunhan ensin ostaa kaikki maat, jotka järvi kastelee. Jos kukaan ei valita järvestä kymmeneen vuoteen, järvi saa pysyä järvenä aivan laillisesti.
Näin Kestilä toimikin, ja vuonna 1970 hän pääsi rakentamaan padon kanavaan. Kun hetteistä nouseva vesi ei enää valunut kanavaan, veden pinta alkoi nousta ja jo vuoden kuluttua Konttijärvi näytti taas järveltä. Pian järveen ilmaantui kalaakin, aluksi varsinkin haukia, mutta pian myös ahvenia, siikaa ja särkiä.
Kenelläkään ei ollut valittamista, kun pusikoituneen vesijättömaan paikalle oli noussut komea järvi. Myöhemmin ely-keskus vielä täydensi Kestilän työtä tekemällä kanavaan uuden piilopadon.
– Silloin vapauduin vastuusta, vaikka olinkin aikoinaan nostanut veden omin lupineni.
Raha ei merkitse kaikkea
Toivo Kestilä ei ole asunut Konttijärven rannalla vuosikymmeniin, mutta tila on säilynyt perheen kesäpaikkana. Kestilä on pitänyt tilan rakennuksista hyvää huolta ja kunnostanut niitä tarpeen mukaan.
Pystyssä on edelleen myös se kalakämppä, jonka Juho Ylioja toi Konttijärvelle 1800-luvulla. Viime kesänä kämppä kunnostettiin Toivo Kestilän aloitteesta: kämpän kaksi alinta hirsikertaa vaihdettiin uusiin, seinät tuettiin ja katto tehtiin pellistä.
Kestilän ajatuksena on, että historiallisen rakennuksen pitää säilyä tulevien sukupolvien ihmeteltäväksi.
– Kämppä on samalla myös vanha vieraskirja. Sen seiniin on kaiverrettu nimiä ja vuosilukuja 1800-luvulta saakka.
Konttijärven entisöintiin Kestilä on käyttänyt niin paljon rahaa ja työtunteja, että niitä on mahdoton laskea. Raha ei kuitenkaan merkitse kaikkea, Kestilä sanoo.
– Järvestä tuli hyvä. Jos minä en olisi sitä aikoinaan tehnyt, se olisi jäänyt myöhemmin tekemättä, kun järven pohja olisi metsittynyt.
Kestilän suku tietää Konttijärven tarinan, mutta moni muu ei. Sen takia Toivo Kestilä haluaa, että tarina kirjataan muistiin.
– Olen jo sen ikäinen mies, että tarinat kannattaa kertoa julki, ennen kuin vien ne mukanani hautaan.
