Ulkomaat: Boris Johnson eroaa kon­ser­va­tii­vi­puo­lueen joh­dos­ta, jatkaa pää­mi­nis­te­ri­nä syksyyn

Kulttuuri: Ro­va­nie­mi vah­vas­ti esillä Antti Tuiskun sta­dion­kei­koil­la syk­syl­lä

Kolumni: En muista, että olisin koskaan tun­te­nut tar­vet­ta suu­ko­tel­la tun­te­mat­to­man ihmisen kättä kadulla – en ku­vit­te­le, että miehet ovat ole­mas­sa vain minua varten

Kom­ment­ti: Pre­si­den­tin vuo­sit­tai­nen ke­hi­tys­kes­kus­te­lu – oliko uu­den­vuo­den­pu­heen uusi ase­tel­ma viesti kan­sal­le?

-
Kuva: ERIIKA AHOPELTO

Vaikka Porilaisten marssi kajahti tuttuakin tutummin tasavallan presidentin Sauli Niinistön uudenvuoden puheen alussa, oli puhumisen asetelmaa freesattu uuden vuosikymmenen kunniaksi.

Aiempina vuosina presidentti on istunut presidentinlinnassa kiiltävän, massiivisen pöydän takana suuren johtajan tapaan: takki kiinni napitettuna, katse suoraan kohti, puhepaperit edessään.

Katsoja oli ikään kuin mennyt käymään johtajan puheilla istuakseen nöyränä työpöydän eteen.

Tänään asetelma oli päinvastainen: presidentti istui hieman vinottain asiakkaan puolella pöytää ja takki rennosti auki.

Johtajan pöytää oli tuskin jätetty väärin päin vahingossa, sillä laatikot näkyivät katsojalle. Se teki katsojasta – kansalaisesta ja alamaisesta – presidentin pomon. Presidentti istui alaisen puolella pöytää kuin vuosittaisessa kehityskeskustelussa – tosin tämän keskustelun aihepiirit ja tavoitteet alainen saa päättää itse.